tulevaisuus
Tekoälyn vaikutuksista taiteeseen ja taiteilijan ammattiin. Pohdintoja tekoälytaiteesta, taiteilijan ammatin muutoksesta ja taiteilijaneron paluusta ja käsityöläisyyden ahdingosta. Tekoäly tunkeutuu taide-esineiden maailmaan tulosteiden kautta. Tätä kehitystä taidegraafikko Pekka Hannula taide-luddiittina vastustaa ja perustelee miksi. Samalla blogilla on myös muita tekstejä tekoälystä ja taiteesta.
Read More
Reitti, jota pitkin tekoäly, AI, tunkeutuu kuvataiteen alueelle löytyy digitaalisen painamisen ja tulostuksen parista. Digitaaliset painotekniikat ovat tietokoneen myötä tulleet jäädäkseen. Ne ovat tulleet mukaan myös taidegrafiikan tekoon.
Välillä taidegrafiikassa törmää tekniikoihin kuten pigmenttivedos tai digitaalivedos, digital print. Mielestäni ”vedos” on tässä yhteydessä hämäävä termi, sillä kyse on tulosteista. Pigmenttivedos on itseasiassa mustesuihkutuloste. Näissä taiteilija ei valmista fyysistä painolaattaa vaan tietokoneella sähköisessä muodossa olevan kuvan, josta teos tulostetaan. Kuva voi olla mikä tahansa kuva, jota tietokoneella muokataan tulostettavaan muotoon. Ja kuva voidaan tulostaa hyvin monenlaisille pinnoille: kankaalle, paperille, muoville, metallille, nahalle, betonille, lasille, puulle jne. Tulosteet ovat keinoälylle luonteva reitti tunkeutua fyysisten taideobjektien pariin. Jatkossa tulemme näkemään myös tekoälyn avulla tehtyjä tulosteita, joita kutsutaan digitaalivedoksiksi.
Itse en kannata tulosteita taidegrafiikassa vaikka ne olisi kuinka nätisti mustesuihkutettu taidegrafiikan tavanomaiselle paperille; tai tehty omiin tai koneen aivoihin tukeutuen. Tässä suhteessa olen ”vanhan liiton” graafikoita, joille taidegrafiikan ytimessä on fyysinen painolaatta, jota taidegraafikko itse omin käsin ja oman osaamisensa varassa piirtää ja työstää. Ja laatan vedostus tapahtuu mekaanisen painoprässin avulla. Sen hoitaa taiteilija itse tai vedostaja – ei tulostin.
Takavuosina puhuttiin originaalivedoksista originaaligrafiikasta, kun kyse oli käsityönä laatan avulla painetusta vedoksesta. Nykyisin tuo termi on hukkunut uusien harhaanjohtavien nimikkeiden sekaan tai painunut jonnekin taustalle. Ajattelen, että tulosteet pitäisi erottaa originaaligrafiikasta omaksi kategoriakseen. Puhua selkeästi tulosteista eikä sotkea näitä taidegrafiikan käsityönä painettuihin vedoksiin.
Kun keinoäly valtaa alaa, niin kaikenlaisten tulosteiden määrä varmuudella lisääntyy. Ja monet taiteilijat hyödyntävät uusia kuva-ohjelmia ja hakevat leivän jatketta tulosteiden avulla. Taideyleisön voi olla tulevaisuudessa yhä hankalampaa ymmärtää mitä taidegrafiikka ylipäätään on tai onko kyse taiteilijan vai tekoälyn tekemästä kuvasta.
Tulosteet liikuttavat kuvataidetta taideteollisuuden ja desingin suuntaan. Digitaalisessa muodossa olevaa kuvaa voidaan tulostaa tai painaa täsmälleen samanlaisena loputtomasti tai varioida kuvaa erilaisille pinnoille. Tavanomainen taidegrafiikan painolaatta ei tähän taivu.
Toki tulosteena toteutettu teos voi hyvinkin olla taidetta. Esimerkiksi valokuvataiteen teokset ovat usein erinäisiä tulosteita. Tulosteilla on siis oma paikkansa taidekentällä. Mutta niitä ei pidä sotkea originaaliin taidegrafiikkaan, jota tekee taiteilija, jolla on asiaan liittyvät välineet ja työtila.
Tietokoneavusteisen- ja tekoälytaiteen “tekeminen” ja tulostaminen on jo nyt kenen tahansa ulottuvilla. Siksi luvassa on yhä enenevää termien ja käsitteiden hämärtymistä ja sekaannusta taidegrafiikan alueelle.
Alkuvuodesta Open AI yhtiön kehittämä tekoälyohjelma ChatGPT on hämmästyttänyt taidoillaan. Se kykenee kirjoittamaan korkeakoulutasoisia esseitä ja läpäisemään vaikeuksitta yliopistojen pääsykokeet. Tekoälyn kehitys on viimeisten kuukausien aikana ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Kehitysloikan taustalla kahden tekoälyn tekemä yhteistyö. ChatGPT:ssä on tavallaan kaksi erillistä “aivopuoliskoa” tietoa tuottamassa. Luultavasti lähitulevaisuudessa tulemme näkemään useampien tekoälyjen tekemää yhteistyötä ja yhä vakuuttavampia tuloksia.
Kun kehitys on näin hurjaa, tulee myös ongelmia. Ensimmäinen oikeusjuttu virheellisen tiedon tuottamisesta on jo nostettu Open AI yhtiötä vastaan. Tämä osoittaa tekoälyn heikon kohdan. Se on täysin riippuvainen siitä tiedosta ja materiaalista, jota järjestelmään syötetään ja netistä löytyy. Tekoälyllä ei ole moraalia, se ei kykene arvioimaan onko sen tuottama tieto absoluuttisesti totta. Tai sitä onko sen käyttämä tieto asenteellista tai ohjelmoijien maailmankuva kallellaan johonkin suuntaan.
Iso kysymys on: kuka tässä valtaa käyttää? Kuka päättää mitä mistä aineksista tekoälyn julistama totuus syntyy? Nyt valta on keskittymässä suurille tekoälyä kehittäville megaluokan yhtiöille, jotka jakavat hyvin vähän tietoa tekoälytuotteidensa kehittelystä.
Fakta kuitenkin on, että tekoäly tulee ryminällä eri elämänalueille. Erilaisista keinoälyohjelmista on tulossa yhä enenevästi arkea myös taiteen alueilla. Ensimmäiset keinoälyn kirjoittamat kirjat ovat jo saatavilla. Näissä kirjailija on käyttänyt apunaan tekoälyä. Kirjojen maailmassa ei pahemmin käydä keskustelua siitä kuka on “oikea kirjailija”, mutta ehkäpä joskus tulevaisuudessa saamme seurata kiistelyä siitä pääseekö läjän tekoälyavusteisesti kirjoja julkaissut kirjoittaja kirjailijaliiton jäseneksi vai ei.
Aiemmin kirjoitin keinoälyä hyödyntävistä kuvaohjelmista, jotka tuottavat kuvia valtaisaa internetin kuvamassaa hyödyntäen. Kuvataiteessa tullaan näkemään rajankäyntiä taiteen ja ei-taiteen välillä. Tai aidon ja ei-aidon taiteen välillä. Kuvataiteessa taiteilijan statuksen merkitys tulee korostumaan. Kaikki se tekoälyn avulla, kokonaan tai osittain, aikaansaatu taide, on taidetta, jos prosessia ohjailee taiteilija. Eikä taiteilijan tarvitse edes ohjailla prosessia, kunhan hän vain löytää tekoälyn tekemän sattuman, jota haluaa taiteena esitellä. Hieman samaan tapaan kuin vahingossa otettu valokuva paljastuu taiteena käyttökelpoiseksi. Tai kuten rannalta löydetty aaltojen hioma puunkappale nostetaan jalustalle ja esitellään veistoksena.
Veikkaukseni on että tulevaisuuden taidekiista käydään siitä kuka saa esittää keinoälyn avulla tehtyjä tuotoksia oikeana taiteena ja kuka ei. Ainakin tässä vaiheessa kehityskulkua jakolinja on aika selvä. Taidetta tekevät taiteilijat ja kaikki muut jotain muuta. Ja tämä muu, oli se sitten kuinka hienoa tahansa, on jotain muuta; ei kuitenkaan taidetta. Mutta kuka on “oikea taiteilija” ja kuka ei. Tässäpä pähkinä purtavaksi. Tulevaisuudessa taiteilijaksi voi heittäytyä huomattavasti heppoisemmilla taidoilla kuin aiemmin.
Toinen mahdollinen kehityskulku on se, että taiteilijat jakaantuvat. Osa pitäytyy omilla käsillä tekemiseen, omaan osaamiseen ja omilla aivoilla ajatteluun. Ja osa hyppää keinoälyn ja uusimman tekniikan kelkkaan tekemään fantastico-taide-viihde-elämyksiä kulttuuriteollisuuden tarpeisiin. Kenties “oikeat taiteilijat” ovat tulevaisuudessa käsityöläisiä, jotka työskentelevät taidekentän marginaaleissa, kun päähuomion vievät erinäiset AI avusteiset viihdekuvataiteilijat ja elämystuottajat. Kenties. Aika näyttää.
Tekoäly on tullut kuvataiteen pariin. AI, Artificial Intelligence tekee kuvan muutamassa sekunnissa. Sen avulla kuka tahansa voi piirtää ja maalata (melkein mitä tahansa) muutaman sanallisen ohjeen avulla. Ainoa taito mitä vaaditaan on kirjoitustaito. Jos AI:n ehdottama versio ei kelpaa, voit pyytää siltä uuden tai kehitellä versiota kunnes se vastaa esteettisiä mieltymyksiäsi. Tekoäly ei väsy. Se jauhaa “taidetta” miljardien kuvien massasta. Se yhdistelee, venyttää, vanuttaa ja sulauttaa yhteen kaikkea mahdollista kyberavaruuden roinaa. Ja kuvaa syntyy. Ja myönnettäköön. Jotkut kuvista ovat ihan hienoja. Ja huomenna ne ovat vielä hienompia, sillä tekoäly kehittyy hurjaa vauhtia. Tämä on vasta alku.
Luultavasti tulemme näkemään AI avusteisen kuvamateriaalin yhä enenevän invaasion kaikilla aloilla, jossa kuvaa käytetään. Kenties joillakin aloilla – kuten kirjojen ja lehtien kuvituksessa – työpaikat vähenevät radikaalisti, kun yksi AI-avusteinen kuvittaja tekee 20 tavallisen hommat. Jopa toritaide saattaa muuttua AI toritaiteeksi, kun Kiinasta ei enää kannata tuoda konteissa käsityöläisten tehtailemia öljyvärimaalauksia, vaan kansalliseen makuun sovitettuja ja kehystettyjä AI tulosteita. Ja luultavasti kaikenlaisten desing-kankaiden ja tapetti-kuvioiden suunnittelijat katoavat kokonaan maan päältä, kun design on mahdollista kaikille. Ja kenties häviää muitakin ammattiryhmiä. Kenties koko maailman design muuttuu eräällä tapaa AI-MCDonald’s-meiningiksi, jossa kaikki on oudolla tapaa samankaltaista AI-Kitschiä.
Vaittäisin, että suurelle osalle taiteilijoista tekoälyn ryntäys, taidekentälle ja sen liepeille, tulee kuitenkin yllätyksenä, vaikka siitä on puhuttu. Vähän samaan tapaan kuin ensilumi autoilijalle. Arvelen että kuvataiteilijat tulevat jakautumaan. (Tämä jako on nähtävissä jo nyt.) Osasta tulee taide-elämysten tuottajia, AI:n ja uuden tekniikan ystäviä. Uuden teknologian avulla kun on mahdollista kehitellä yhä parempia digitaalisia ja muita taiteen satumaa-elämyksiä museoiden tarpeisiin. Ja kun elämykset paranevat, niin yleisö taputtaa. Väistämätöntä tässä on, että taide viihteellistyy. Mutta mitäpä siitä. Kulttuuriteollisuus pyörii kun äimisteltävää ja yleisöä riittää. Ja raha liikkuu kaiken taustalla. Mielestäni tämä taiteen viihteellistyminen on jo nyt selvästi näkyvissä ja tekoäly tulee vain tehostamaan tätä kehitystä. Taiteen ihmemaa on jo nyt museoiden arkea. Ja tälle kehitykselle ei ole näkyvissä loppua.
Mutta osa taiteilijoista tarrautuu vanhaan. He luottavat ihmiskäteen, omiin aisteihinsa ja väkertävät taidettaan perinteisiin taiteen keinoihin nojautuen. Luultavasti tämä joukko kutistuu ja riutuu, sillä tekoälyn tuottamat tulosteet ja ties mitkä ihanuudet valtaavat tilaa kaikkialla. Jos taide on aina ollut huono leiväntuoja, niin tulevaisuudessa se on sitä vielä enemmän – paitsi pienelle osalle, jotka ratsastavat AI:n harteilla tai säilyvät muuten vaan mielenkiintoisina kaikesta huolimatta.
Luultavasti syntyy myös uusi robotti taiteilijoiden joukko, jotka maalaavat ihmistä jäljitellen käyttäen perinteisiä taiteen tekemisen välineitä. Ensimmäiset robottitaiteilijat ovat jo keskuudessamme ja ovat koko maailman tuntemia julkkiksia. Kenties koodauksesta tulee uusi taiteen laji ja robottien ja AI:n koodareista todellisia taiteilijoita kaiken taustalla – taiteilijoita jotka tekevät “taiteilijoita”. Ehkäpä robotti on taideteos, joka tekee taidetta? Kukapa tietää. Aika näyttää.
Ehkä sitten kun AI taidemuoti laantuu, huomio kiinnittyy jälleen ihan tavallisiin ihmiskäden tekemiin piirroksiin. Sitä odotellessa meidän ei auta muu kuin katsella AI taidemuotia sen kaikissa muodoissaan. Itse aioin puuhastella kaikessa rauhassa ateljeessa omaan ajatteluuni luottaen.
Tuoreempi analyysi tekoälytaiteesta ja digitalisaation vaikutuksesta taiteeseen kirjoituksesta: Tekoälytaideskenaario.
Teen parhaillaan teossarjoja asiakkaalle. Erilaiset kollaaseissa käytettävät paperit valtaavat tilaa ateljeesta. Ekstrapöytiä ja erilaisia tasoja on käytössä. Työskentely ja papereiden lajittelu tapahtuu pääasiassa vaakatasossa, silppua syntyy ja homma tuppaa leviämään vähän joka suuntaan. Jossain vaiheessa eteen tulee tilanne, jossa on vaikea erottaa jyviä akanoista, eli roskia kelvollisesta paperiaineksesta.
Läpiveto on se mitä ei ateljeessa nyt kaivata. Reilut parikymmentä vuotta sitten, kun lapset olivat vielä pieniä, huomionkipeitä pikkuvintiöitä saattoi ilmestyä pöydän kulmalle pieniä paperileikkeitä puhaltelemaan ja hermojani testaamaan. Nyt työrauha on tältäkin osin taattu. Vain korona mietityttää.
Virus on seisauttanut suomalaisen taidekentän lähes kokonaan. Itselläni on kuitenkin juuri nyt töitä. Minulla oli tilaustöitä sovittuna jo ennen kriisin alkua ja onnistuin myös pitämään suurimman osan näistä. Joten tässä suhteessa olen hyvässä asemassa, ainakin näin kriisin alkuvaiheessa.
Tilaustyöni liittyvät yleensä partnerismiin, eli teosten yhteiskehittelyyn asiakkaan kanssa. Tässä tilanteessa partnerismi osoitti vahvuutensa pitkäaikaisine asiakassuhteineen. Kun muutamat uudet tilaustyön alut kaatuivat koronaan, niin vanhat yhteiskehittelylle rakennetut asiakassuhteet pitivät pintansa.
Täytyy olla kiitollinen ja nautiskella olemassa olevien tilausten kanssa syksyyn asti. Loppuvuosi ja siitä eteen päin on vielä kovin hämärän peitossa. Luultavasti taide tulee olemaan vielä pitkään alamaissa, vaikka muu talous alkaisikin kesällä käynnistyä ja pikkuhiljaa elpyä. Taide on kun sitä ”ylimääräistä”, johon satsataan vasta kun muut asiat on saatu kuntoon.