tekniikka
Tekoälyn vaikutuksista taiteeseen ja taiteilijan ammattiin. Pohdintoja tekoälytaiteesta, taiteilijan ammatin muutoksesta ja taiteilijaneron paluusta ja käsityöläisyyden ahdingosta. Tekoäly tunkeutuu taide-esineiden maailmaan tulosteiden kautta. Tätä kehitystä taidegraafikko Pekka Hannula taide-luddiittina vastustaa ja perustelee miksi. Samalla blogilla on myös muita tekstejä tekoälystä ja taiteesta.
Read More
Alkuvuodesta Open AI yhtiön kehittämä tekoälyohjelma ChatGPT on hämmästyttänyt taidoillaan. Se kykenee kirjoittamaan korkeakoulutasoisia esseitä ja läpäisemään vaikeuksitta yliopistojen pääsykokeet. Tekoälyn kehitys on viimeisten kuukausien aikana ottanut isoja harppauksia eteenpäin. Kehitysloikan taustalla kahden tekoälyn tekemä yhteistyö. ChatGPT:ssä on tavallaan kaksi erillistä “aivopuoliskoa” tietoa tuottamassa. Luultavasti lähitulevaisuudessa tulemme näkemään useampien tekoälyjen tekemää yhteistyötä ja yhä vakuuttavampia tuloksia.
Kun kehitys on näin hurjaa, tulee myös ongelmia. Ensimmäinen oikeusjuttu virheellisen tiedon tuottamisesta on jo nostettu Open AI yhtiötä vastaan. Tämä osoittaa tekoälyn heikon kohdan. Se on täysin riippuvainen siitä tiedosta ja materiaalista, jota järjestelmään syötetään ja netistä löytyy. Tekoälyllä ei ole moraalia, se ei kykene arvioimaan onko sen tuottama tieto absoluuttisesti totta. Tai sitä onko sen käyttämä tieto asenteellista tai ohjelmoijien maailmankuva kallellaan johonkin suuntaan.
Iso kysymys on: kuka tässä valtaa käyttää? Kuka päättää mitä mistä aineksista tekoälyn julistama totuus syntyy? Nyt valta on keskittymässä suurille tekoälyä kehittäville megaluokan yhtiöille, jotka jakavat hyvin vähän tietoa tekoälytuotteidensa kehittelystä.
Fakta kuitenkin on, että tekoäly tulee ryminällä eri elämänalueille. Erilaisista keinoälyohjelmista on tulossa yhä enenevästi arkea myös taiteen alueilla. Ensimmäiset keinoälyn kirjoittamat kirjat ovat jo saatavilla. Näissä kirjailija on käyttänyt apunaan tekoälyä. Kirjojen maailmassa ei pahemmin käydä keskustelua siitä kuka on “oikea kirjailija”, mutta ehkäpä joskus tulevaisuudessa saamme seurata kiistelyä siitä pääseekö läjän tekoälyavusteisesti kirjoja julkaissut kirjoittaja kirjailijaliiton jäseneksi vai ei.
Aiemmin kirjoitin keinoälyä hyödyntävistä kuvaohjelmista, jotka tuottavat kuvia valtaisaa internetin kuvamassaa hyödyntäen. Kuvataiteessa tullaan näkemään rajankäyntiä taiteen ja ei-taiteen välillä. Tai aidon ja ei-aidon taiteen välillä. Kuvataiteessa taiteilijan statuksen merkitys tulee korostumaan. Kaikki se tekoälyn avulla, kokonaan tai osittain, aikaansaatu taide, on taidetta, jos prosessia ohjailee taiteilija. Eikä taiteilijan tarvitse edes ohjailla prosessia, kunhan hän vain löytää tekoälyn tekemän sattuman, jota haluaa taiteena esitellä. Hieman samaan tapaan kuin vahingossa otettu valokuva paljastuu taiteena käyttökelpoiseksi. Tai kuten rannalta löydetty aaltojen hioma puunkappale nostetaan jalustalle ja esitellään veistoksena.
Veikkaukseni on että tulevaisuuden taidekiista käydään siitä kuka saa esittää keinoälyn avulla tehtyjä tuotoksia oikeana taiteena ja kuka ei. Ainakin tässä vaiheessa kehityskulkua jakolinja on aika selvä. Taidetta tekevät taiteilijat ja kaikki muut jotain muuta. Ja tämä muu, oli se sitten kuinka hienoa tahansa, on jotain muuta; ei kuitenkaan taidetta. Mutta kuka on “oikea taiteilija” ja kuka ei. Tässäpä pähkinä purtavaksi. Tulevaisuudessa taiteilijaksi voi heittäytyä huomattavasti heppoisemmilla taidoilla kuin aiemmin.
Toinen mahdollinen kehityskulku on se, että taiteilijat jakaantuvat. Osa pitäytyy omilla käsillä tekemiseen, omaan osaamiseen ja omilla aivoilla ajatteluun. Ja osa hyppää keinoälyn ja uusimman tekniikan kelkkaan tekemään fantastico-taide-viihde-elämyksiä kulttuuriteollisuuden tarpeisiin. Kenties “oikeat taiteilijat” ovat tulevaisuudessa käsityöläisiä, jotka työskentelevät taidekentän marginaaleissa, kun päähuomion vievät erinäiset AI avusteiset viihdekuvataiteilijat ja elämystuottajat. Kenties. Aika näyttää.
Taidegrafiikka on taiteen lajeista kaikkein teknisin. Toki monimutkaisia tekotapoja on muuallakin, mutta noin yleisesti ottaen taidegrafiikan tekoon liittyy paljon työvaiheita, jotka on hallittava. On laatan valmistamista ja pohjustamista. On kuvan siirtämistä, piirtämistä ja syövyttämistä laatalle. On hallittava hapot, paperit, painovärien muokkaukset ja vedostamisen käytännöt. Aivan yksinkertaisen teoksen valmiiksi tekeminen saattaa edellyttää jopa kymmeniä erilaisia työvaiheita.
Siksi grafiikan tekoon kuuluvat erilaiset testit, joiden avulla otetaan tuntumaa johonkin tekniseen yksityiskohtaan. Kuten oheisessa kuvassa olen testannut tiettyä pohjustusainetta (pehmeä pohja) ja sen toimivuutta struktuurien syövyttämisessä. Kuparilevyn joutopaloille tehdyt tämänkaltaiset kokeilut ovat osa taidegraafikon työtä. Jatkuvasti näitä ei tarvitse tehdä, mutta aina kun hakee tekemiseen jotain uutta, asiaa on syytä hieman kokeilla. Ei ole järkevää yks kaks yllättäen tuoda prosessiin jotain jonka toimivuudesta ei varmuudella tiedä, ei ainakaan työskentelyn loppupuolella. Muuten voi käydä, että kaikki jo nähty vaiva mene hukkaan yllättävän kokeilun myötä.
Tässä mielessä taidegfafiikka ei ole kaikkein spontaanein taiteen laji. Inspiraatiot on hyvä ottaa ideointi vaiheessa, eikä yrittää kääntää liikkuvaa junaa mielijohteesta liian jyrkästi, jottei suista koko prosessia raiteilta. Kokeilut ja testit ovat usein hyvinkin luovia ja omituisia. Ja niin pitääkin olla. Samoin teosten ideointivaihe voi olla leikkisän villi ja vapaa. Mutta itse painolaatan valmistuksen prosessi on tekninen ja hyväksi havaittuihin rutiineihin kangistunut. Ja näin pitääkin olla. Tätä on taidegrafiikan teko - ainakin itselläni.