Teen parhaillaan teossarjoja asiakkaalle. Erilaiset kollaaseissa käytettävät paperit valtaavat tilaa ateljeesta. Ekstrapöytiä ja erilaisia tasoja on käytössä. Työskentely ja papereiden lajittelu tapahtuu pääasiassa vaakatasossa, silppua syntyy ja homma tuppaa leviämään vähän joka suuntaan. Jossain vaiheessa eteen tulee tilanne, jossa on vaikea erottaa jyviä akanoista, eli roskia kelvollisesta paperiaineksesta.
Läpiveto on se mitä ei ateljeessa nyt kaivata. Reilut parikymmentä vuotta sitten, kun lapset olivat vielä pieniä, huomionkipeitä pikkuvintiöitä saattoi ilmestyä pöydän kulmalle pieniä paperileikkeitä puhaltelemaan ja hermojani testaamaan. Nyt työrauha on tältäkin osin taattu. Vain korona mietityttää.
Virus on seisauttanut suomalaisen taidekentän lähes kokonaan. Itselläni on kuitenkin juuri nyt töitä. Minulla oli tilaustöitä sovittuna jo ennen kriisin alkua ja onnistuin myös pitämään suurimman osan näistä. Joten tässä suhteessa olen hyvässä asemassa, ainakin näin kriisin alkuvaiheessa.
Tilaustyöni liittyvät yleensä partnerismiin, eli teosten yhteiskehittelyyn asiakkaan kanssa. Tässä tilanteessa partnerismi osoitti vahvuutensa pitkäaikaisine asiakassuhteineen. Kun muutamat uudet tilaustyön alut kaatuivat koronaan, niin vanhat yhteiskehittelylle rakennetut asiakassuhteet pitivät pintansa.
Täytyy olla kiitollinen ja nautiskella olemassa olevien tilausten kanssa syksyyn asti. Loppuvuosi ja siitä eteen päin on vielä kovin hämärän peitossa. Luultavasti taide tulee olemaan vielä pitkään alamaissa, vaikka muu talous alkaisikin kesällä käynnistyä ja pikkuhiljaa elpyä. Taide on kun sitä ”ylimääräistä”, johon satsataan vasta kun muut asiat on saatu kuntoon.