Pekka Hannula

(Tekstin ensimmäinen versio 2007. Viimeisin päivitys 22.9.2023.)

Pekka Hannula

KOLLAASI on yhdistelmätekniikka

Kollaasi on tekniikka, jossa erilaisia materiaaleja yhdistetään liimaamalla samaan teokseen. Nimi tulee ranskan verbistä coller (liimata) ja tekniikka on syntynyt 1900-luvun alun kubistien parissa. Kollaasi voi olla myös kolmiulotteinen eli veistos. Käytössä myös käsitteet esinekollaasi eli esinekooste. Tekniikkana kollaasi on helposti lähestyttävä. Se ei edellytä tekijältään vastaavaa piirustustaitoa, kuten maalaamisessa tai taidegrafiikan teossa, mutta sitäkin enemmän sommittelukykyä, näppäryyttä ja värisilmää.

Kollaasissa on mahdollista yhdistää kierrätys mukaan taiteen tekemiseen. Vaikka täysin sata prosenttisesti kierrätettyä kollaasia on ilmeisen mahdoton tehdä, sideaineiden ja laadukkaiden valonkestävien pohjien takia, se on kuitenkin hieno tavoite jota kohti on hyvä ponnistella. Omissa kollaaseissani käytän kaikenlaista visuaalisesti mielenkiintoista paperiainesta. Pyrin tekemään kollaasit mahdollisimman ekologisesti ja ympäristöä kunnioittaen, tavoitteena työskentelyn mahdollisimman pieni rasitus ympäristölle ja laadukas taiteellinen lopputulos.

MATERIAALEISTA, VÄLINEISTÄ JA TYÖSKENTELYSTÄ

Materiaalit ja väriaineet

Kollaasissa voi periaatteessa käyttää lähes mitä tahansa liimattavissa olevaa materiaalia, kuten papereita, puuta, kangasta, kuituja, pahvia, hiekkaa jne. Kollaasien tekeminen kannattaakin aloittaa materiaalin kokoamisella, eli erilaisten papereiden ja muiden muiden mielenkiintoisten liimattavaksi sopivien ainesten keräilyllä. Käytettävissä oleva materiaali määrittelee hyvin pitkälle sen millaisia kollaaseja on mahdollista tehdä.

Muovin käyttöä on syytä välttää, koska normaalit väri ja liima-aineet eivät tartu muovipintaan kunnolla. Ja muovi on muutenkin hieman ristiriidassa kollaasin luontaisen ekologisuuden kanssa. Väriaineeksi sopivat esim. vesivärit, guassi, liidut, pigmentit tai akryyliväri. Öljyväri on taas huono, sillä sen sideaineena käytetty öljy imeytyy papereista läpi ja tuhoaa ajan kanssa teoksen.

Liimat

Kollaasin liimaksi käy hyvin esim. Kiilto Oy:n yleisliima 66, puhdas PVAc dispersioliima, joka on periaatteessa samaa tavaraa kuin taiteilijatarvikeliikkeiden puolta kalliimmat Pva liimat. Vastaava vesiliukoinen muoviliima on myös Eri Keeper, jota on valmistettu vuodesta 1950 lähtien.

Jos liimaksi valitsee akryylin, niin hyvä vaihtoehto on esim. Talens tehtaan Acrylic gel medium tai vastaava, jota löytyy eri paksuisina seoksina taiteilijatarvikeliikkeistä. Kuitenkin ympäristön kannalta Pva liima lienee hieman parempi vaihtoehto kuin akryyli.

Hyvä vaihtoehto kevyempiin, ohuiden paperien liimauksiin on, paperikonservaattorienkin käyttämä, metyyliselluloosa. Se ei kuitenkaan sovellu liimauksiin, joilta vaaditaan kunnollista pitoa.

Kollaasin pohjat, maalausalustat

Kollaasin voi tehdä paperille, pahville, vanerille, puulevylle, maalauskankaalle tai muulle vastaavalle pohjalle. Paperille työskenneltäessä kannattaa käyttää tukevaa akvarellipaperia, joka on ensin kostutettu ja kiinnitetty levyalustalle liimapaperilla ja niiteillä. Näin kiinnitetty akvarellipaperi on kuivuttuaan täysin suora ja kestää hyvin työskentelyn ja kollaasi myös valmistuu suorana. Nykyisin löytyy myös kierrätyskuidusta valmistettuja paperilaatuja, jotka sopivat hyvin kollaasien pohjiksi.

Liimattu tai vesiohenteisilla väreillä maalattu paperi kostuu ja kutistuu hieman kuivuessaan. Tämä taas aiheuttaa kollaasipohjille jännitteitä, jotka laittavat ilman alustaa olevat akvarellipaperit, pahvit ja liian ohuen puupohjat kupruille. Perussääntönä on, että mitä isompi teos, niin sitä huolellisempi on pohjien kanssa oltava.

Sakset ja muita tarpeellisia välineitä

Välineiksi kollaasin tekoon tarvitaan hyvät (terävät) sakset, veitsi ja viivoitin, joiden avulla paperia leikataan. Lajitelma eri kokoisia ja eri laatuisia siveltimiä on myös tarpeen, huokeampia liimaamiseen ja laadukkaampia värien levittämiseen.

Muita hyödyllisiä välineitä ovat mm. ohuet kumikäsineet (akryyli ja liimat saattavat ärsyttää ihoa), suihkevesipullo, pyyhepaperit, rievut, liimausalusta, kuppeja värisekoituksille ja vaikkapa kuminen lasta, jolla voi painella, silotella liimattavia elementtejä etenkin akryylin kanssa työskenneltäessä.

Kollaasityöskentely

Kollaasin tekemistä on luontevaa ajatella “pelaamisena” – sommittelupelinä. Pelaamisen ideaa voi kokeilla helposti pienillä esineillä, joita asetellaan paperille haluttuun järjestykseen toisiinsa yhdistellen ja sopivan tuntuisiin paikkoihin sijoitellen. Esineitä voi lisätä ja poistaa ja niiden paikkoja voi muutella niin kauan kuin lopputulos miellyttää. Pelaamisen ajatus on aina jossain määrin läsnä myös kaikkein monimutkaisimmissa kollaaseissa, joissa on yhdistelty toisiinsa runsaasti erilaisia osasia. Aina kun teoksen koko sallii, niin teos kannattaa ensin sommitella (ilman liimausta) teoksen kokoiselle paperille ja vasta sitten liimata palat teokseen. Se mikä on liimattu, on ja pysyy – joten ensin harkintaa, sitten liimaus.

Toinen kollaasityöskentelyä kuvaava ajatus on "keskustelu", joka alkaa kun paperille sijoitetaan ensimmäinen kollaasin osa. Tämä muuttaa tilanteen tyhjällä paperilla, jolloin keskeneräinen teos ikään kuin esittää tekijälleen sommitteluun liittyvän kysymyksen, johon tämä vastaa liimaamalla paperille uuden palasen. Ja jälleen muuttunut tilanne synnyttää uuden kysymyksen, johon vastataan osasia lisäämällä. Näin "keskustellen" työskentely jatkuu kunnes "kummallakaan osapuolella" ei ole mitään lisättävää ja teos on valmis. Tässä lähestymistavassa ongelmaksi voivat tulla liian hätäiset ratkaisut, jotka suistavat työskentelyn kohti ei haluttua suuntaa. Joten harkintaa aina ennen liimausta. Jos ei ole varma mitä pitäisi tehdä, kannattaa malttaa, kunnes taas oivaltaa mikä seuraava ratkaisu on.

KOLLAASIN VARIAATIOITA, LÄHELLÄ OLEVIA TEKNIIKOITA JA SELVENTÄVIÄ KÄSITTEITÄ

Arte povera

Arte povera, "köyhä taide" on italialaisen taidekriitikon Germano Gelantin antama nimitys usein poliittisesti värittyneelle taiteen teolle, jossa hyödynnetään ilmaiseksi saatavia materiaaleja, kuten hiekkaa, kiviä, simpukankuoria, oksia, sanomalehtiä ja muuta kierrätysmateriaalia.

Assemblaasi

Assemblaasi eli esinekooste. Nimitys tulee ranskan kielen sanasta assemblage joka tarkoittaa koostetta. Kyseessä on esineryhmästä kasattu teos. Assemblaasi on kaksiulotteisen kollaasin kolmiulotteinen (veistos) vastine. Yleisemmin puhutaan esinekollaaseista. Assemblaasissa esineet ovat teoksen rakennusmateriaalia.

Collagrafia

Collagrafia on taidegrafiikan tekniikka, jossa painolaatta valmistetaan erilaisista materiaaleista liimaamalla kollaasin tapaan. Painolaatta ei kestä kovin suuria vedosmääriä. Tekniikka soveltuu parhaiten yksilöllisempään työskentelyyn ja muutaman kappaleen vedossarjojen tekoon. Collagrafian nimi tulee kreikan kielestä, colla (κóλλα) liimata ja grafos (γραφος) kirjoittaa.

Bricolage

Kollaasia lähellä on myös bricolage taidesuuntaus, jolle ei toistaiseksi ole vakiintunutta suomenkielistä termiä. Nimen taustalta löytyy ranskan verbi bricoler, mikä tarkoittaa "nikkaroida, askarrella, puuhastella". Kyseessä on improvisoitu, villi ja vapaa "kyhäelmä- tai innovaatiotaide" missä teos kasataan aina niistä (mistä tahansa) materiaaleista ja esineistä, mitä vain sattuu olemaan käytettävissä. Tyypillistä ovat yllättävät oivallukset ja materiaalien yhdistelyt.

Empaquetage

"Eli "paketointitaide". Empaquetage = (ransk) paketointi. Taidesuuntaus, jossa esineen (tai esineryhmän, rakennuksen, auton, sillan, maiseman osan yms) paketoinnin avulla saadaan aikaan uudenkaltainen muotokieli ja mielleyhtymät.

Fotomontaasi

Fotomontaasi on valokuvan keinoin sovellettua montaasia. Fotomontaasissa kuvaan yhdistellään osia useammasta kuvasta. Raja kollaasiin on jälleen hieman epäselvä. Fotomontaasissa on kyse valokuvan kaltaisesta teoksesta, joka voidaan tehdä kuvankäsittelyn avulla, pimiössä tai valokuvia leikkaamalla ja liimalla. Kun valokuvamaisuus jää taka-alalle ja työskentelyyn tulee mukaan muitakin paperi ym aineksia, niin ollaan siirtymässä pikkuhiljaa kollaasin alueelle.

Fotomontaasia ei pidä sotkea valokuvakollaasiin, jolla tarkoitetaan lukuisista yksittäisistä valokuvista koottua yhtenäistä esitystä jostain aiheesta tai tapahtumasta. Fotomontaasissa ei ole myöskään kyse trikkikuvauksesta tai kuvamanipulaatiosta, jossa totuutta peitellään ja katsojien ajatuksia ohjaillaan haluttuun suuntaan.

Montaasi

Montaasi on elokuvataiteen menetelmä, jossa eri otoksia ja kuvakulmia yms. yhdistellään leikkausvaiheessa peräkkäin yllättävien vaikutelmien aikaansaamiseksi.

Object trouvé

Found object (engl), object trouvé (ransk) on tekniikka, jossa jokin esteettisesti kiinnostava esine (tai muutama esine) ikään kuin "löydetään" uudelleen taide-esineenä. Esineeseen tehdään usein pieniä muutoksia "tuunausta", idean selkeyttämiseksi. Object trouvé teokset koostuvat usein sopivasti kuluneista tai vanhoista kaunismuotoisista esineistä.

Readymade

Readymade, ready-made (engl), "valmistaide" tai "tehdasvalmisteinen" on tekniikka, jossa taideteos tehdään jo olemassa olevan valmisesineen pohjalta tai useampia yhdistellen. Ready-made teos (ja teoksen idea) rakentuu yleensä vain yhden tai korkeintaan muutaman esineiden varaan. Object trouvén kaltainen estetiikka ei ole readymade teoksissa välttämätöntä. Ero näiden kahden välillä on kuitenkin usein täysin tulkinnallinen.

Readymade ja object trouvé sivuavat varsin usein myös käsitetaidetta, konseptuaalista taidesuuntausta, jossa teoksen idea ja se mitä taiteilija haluaa sanoa on tärkeämpää kuin taiteellinen ilmaisu.

Sekatekniikka

Sekatekniikassa yhdistellään eri tekniikoita ja materiaaleja samaan teokseen. Sekatekniikka mixed techniques, mixed media sekoitetaan helposti kollaasiin ja rajanveto näiden kahden välillä voi olla joskus vaikeaa. Kollaasissa on kuitenkin hallitsevana liimatun materiaalin käyttö, kun taas sekatekniikan yleisilmettä hallitsevat enemmän muut tekniikat.

Yhteiskehittely taiteessa - partnerismi

Tekniikkana kollaasi tarjoaa luontevia mahdollisuuksia taiteilijan ja teoksen tilaajan väliselle yhteiskehittelylle. Hieman yleistäen, yhteiskehittely (co-creation, co-development) tarkoittaa asiakkaan ja tuotteen valmistajan luovaa yhteistyötä tuotteen kehittelyssä ja tuotteen tekemistä asiakas- tai käyttäjäpalautteen kautta yhä toimivammaksi. Taiteen tekniikoista kollaasi ja sekatekniikat sopivat yhteiskehittelyyn hyvin. Asiakkaan on helppo vaikuttaa teoksen olemukseen tuomalla prosessiin mukaan esim. omaan toimintaansa liittyviä materiaaleja ja aineksia. Erotukseksi kaikesta muusta yhteiskehittelystä, kutsun taiteen puitteissa tapahtuvaa yhteiskehittelyä partnerismiksi.

Variaatioita ja muita kollaasitekniikoita

Konfrontaasi, raportaasi, rullaasi, ruttaasi, prolaasi, kiasmaasi, stratifio ja ventilaasi ovat tšekkoslovakialaisen kuvataiteilija Jirí Kolárin (1914-2002) kehittämiä kollaasin tekniikoita ja variaatioita.

Cachetage on saksalaisen Werner Schreibin kehittämä tekniikka, jossa pikkuesineitä, nappeja, nauloja jne. hartsialustalle ei-esittäväksi kokonaisuudeksi.

Découpage (ransk. dé couper = leikata) on väripapereista tehty sommitelma eli pelkistetty kollaasi, joka on leikattu ja liimattu kasaan käyttämällä ainoastaan värillisiä papereita. Henry Matissen ja Fernand Légerin käyttämä tekniikka.

automatismiin (kreik. automatos = itsetoimiva) liittyviä ns. automaattitekniikoita:

Frottage, frottaasi eli hankauspiirros (ransk. frotter = hangata) on piirustustekniikka, jossa paperin alla olevan pinnan rakenne siirretään paperille hankaamalla kuvio esiin esim. liidulla. Max Ernst otti frottagen käyttöön surrealistien keskuudessa v. 1925 yhtenä ns. automaattitekniikkana.

Fumage (ransk. fumer = savuta) jossa paperia käsitellään liekin avulla.

Grattage (ransk. gratter = raapia) on väripinnan muokkaamista raaputtamalla.

Tašismi (ransk. tache = tahra) on värin näennäisen sattumanvaraista roiskintaa maalauspohjalle.