Taidegrafiikka on taiteen lajeista kaikkein teknisin. Toki monimutkaisia tekotapoja on muuallakin, mutta noin yleisesti ottaen taidegrafiikan tekoon liittyy paljon työvaiheita, jotka on hallittava. On laatan valmistamista ja pohjustamista. On kuvan siirtämistä, piirtämistä ja syövyttämistä laatalle. On hallittava hapot, paperit, painovärien muokkaukset ja vedostamisen käytännöt. Aivan yksinkertaisen teoksen valmiiksi tekeminen saattaa edellyttää jopa kymmeniä erilaisia työvaiheita.

Siksi grafiikan tekoon kuuluvat erilaiset testit, joiden avulla otetaan tuntumaa johonkin tekniseen yksityiskohtaan. Kuten oheisessa kuvassa olen testannut tiettyä pohjustusainetta (pehmeä pohja) ja sen toimivuutta struktuurien syövyttämisessä. Kuparilevyn joutopaloille tehdyt tämänkaltaiset kokeilut ovat osa taidegraafikon työtä. Jatkuvasti näitä ei tarvitse tehdä, mutta aina kun hakee tekemiseen jotain uutta, asiaa on syytä hieman kokeilla. Ei ole järkevää yks kaks yllättäen tuoda prosessiin jotain jonka toimivuudesta ei varmuudella tiedä, ei ainakaan työskentelyn loppupuolella. Muuten voi käydä, että kaikki jo nähty vaiva mene hukkaan yllättävän kokeilun myötä.

Tässä mielessä taidegfafiikka ei ole kaikkein spontaanein taiteen laji. Inspiraatiot on hyvä ottaa ideointi vaiheessa, eikä yrittää kääntää liikkuvaa junaa mielijohteesta liian jyrkästi, jottei suista koko prosessia raiteilta. Kokeilut ja testit ovat usein hyvinkin luovia ja omituisia. Ja niin pitääkin olla. Samoin teosten ideointivaihe voi olla leikkisän villi ja vapaa. Mutta itse painolaatan valmistuksen prosessi on tekninen ja hyväksi havaittuihin rutiineihin kangistunut. Ja näin pitääkin olla. Tätä on taidegrafiikan teko - ainakin itselläni.