Näkymä näyttelytilasta. Galleria 68, Hämeentie 68, Helsinki.

Mikä on näyttelyn tarkoitus?

September 08, 2024 in näyttely

Mikä on näyttelyn tarkoitus? Mikä on näyttelyn tavoite? Mikä on näyttelyn tehtävä? Miksi ylipäätään pitää näyttelyitä? Nämä ovat hyviä kysymyksiä pohdittavaksi kuvataiteilijalle.

Näyttely on se keskeinen väline, jonka avulla taiteilija rakentaa uraansa. Jokaisesta näyttelystä tulee merkintä ansioluetteloon. Näyttelyn tavoitteet voivat olla esimerkiksi taloudellisia, taiteellisia tai taiteilijan tunnettavuuteen, saatuun huomioon ja yleisön kohtaamiseen liittyviä. Yleensä kaiketi kaikkia näitä toivotaan kun näyttely laitetaan pystyyn. Taiteilijan näkökulmasta onnistuneen näyttelyn cocktailissa sekoittuvat taide, talous ja yleisö sopivassa suhteessa.

Tavoitteista erityisesti taide ja talous ovat hieman ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi jos näyttelyn rakentaa tinkimättömästi taide edellä, niin tuloksena voi olla taloudellisesti tappiollinen näyttely, joka kiinnostaa joitakin kollegoita ja asiantuntijoita. Jos taas lähtee myyntimielessä miellyttämään yleisöä, niin näyttelystä voi toki tulla taloudellisesti positiivinen tulos, mutta taiteena keskinkertainen esitys, joka ei auta taiteellisen uran rakentamisessa ja apurahojen saannissa. Tämä oli nyt kärjistys. Todellisuus ei ole aina näin mustavalkoinen. Ei-kaupallinen esitys voi palkita apurahojen tai kokoelma ostojen kautta ja yleisön kosiskelu ei välttämättä myy yhtään mitään. Taiteessa kaikki sekoittuu helposti keskenään.

Fakta kuitenkin on että Suomen alikehittyneillä taidemarkkinoilla ja vuokravetoisessa galleriasysteemissä, suuri osa kaikista taidenäyttelyistä on taiteilijalle taloudellisesti huonoja. Tässä tilanteessa taiteilijan on vain toimittava ja yritettävä löytää keinot uransa (ja ansioluettelonsa) rakentamiseen näyttelyiden kautta. Moni ei keinoja löydä ja siirtyy kokonaan toiselle alalle muutaman tappiollisen näyttelyn jälkeen.

Itselläni on parhaillaan menossa näyttely Galleria 68:ssa Helsingin Hämeentiellä. Tavoitteena oli tehdä tätä näyttelyä ja galleriatilaa varten konstruktivistisia taiteellisesti korkealaatuisia kollaaseja. Tässä olen mitä ilmeisimmin onnistunut kollegoilta ja muilta näyttelyvierailta saamani palautteen perusteella. Myös taloudellisesti voin huokaista helpotuksesta. Vaikka näyttelyaikaa on vielä puolet jäljellä, niin olen jo nyt plussan puolella. Sanonta “artisti maksaa” ei tällä kertaa pidä kohdallani paikkaansa. Yleisön kohtaamista on myös myös tapahtunut hyvin – erityisesti avajaisissa, jotka olivat kenties yhdet parhaista, joita minulla on ollut.

Entä tunnettavuuteni? Paraneeko se näyttelyn myötä? Onko näyttely saanut riittävästi huomiota? Tässä on todettava että odotukseni ja toiveeni eivät ole (ainakaan vielä) täyttyneet. Kuten suuri osa taidenäyttelyistä – niin tämäkin – esiintyy medioissa vain pieniä buffeina näyttelysuosituksissa ja menovinkeissä. Laajempi huomio on jäänyt haaveeksi. Toisaalta, mikä on riittävästi? Riittävästi on aika epämääräinen käsite.

Mutta vielä ehtii. Näyttelyni Composition Game on avoinna 22.9.2024 asti. Galleria 68, Hämeentie 68, Helsinki.

Näyttelyn esittely

September 01, 2024 in näyttely, konstruktivismi

PEKKA HANNULA COMPOSITION GAME - KOLLAASEJA

Galleria 68, Helsinki: 29.8. - 22.9.2024

Kollaasien tekeminen on minulle keskittymisen tila. Se on paikka, jossa mieli rauhoittuu työn ääreen. Parhaimmillaan se on tunne, jossa kaikki ulkopuolinen katoaa, kun ajatukset kiinnittyvät muotoihin, väreihin, paperimateriaalin herättämiin mielikuviin ja teoksen osien välisiin suhteisiin - sommitelman tasapainoisuuteen. Etsin tasapainoa, harmoniaa ja mielenkiintoisia jännitteitä. Tavoittelen kokonaisuutta, joka tekee teoksesta hyvän ja kauniin.

Aloitan työskentelyn ilman etukäteissuunnitelmaa jostain yksityiskohdasta. Liikkeellelähdön jälkeen etenen hitaasti ja harkiten lisäten teokseen lisää uusia paperisia muotoja. Tämä on rauhallista matkantekoa kollaasitaiteen maailmassa, jossa matkaseurani ovat kaikki ne vaikutteet, joita alitajuntaani on syöpynyt kaikesta siitä, jota olen taiteessa ja elämässä aiemmin kohdannut. Luotan siihen, että työhön paneutuminen, flow-tila, johtaa oikeisiin ratkaisuihin ja auttaa löytämään teoksen idean ja olemuksen työn edetessä. Luotan siihen, että syventyen tehty matka johtaa hyvään lopputulokseen.

Toinen työskentelyn lähtökohta on ajatus teoksen laajentumisesta yksityiskohta kerrallaan valmiiseen muotoonsa. Kutsun tätä ekspandismiksi (expandism - expansion motivated art). Tässä valkoisen paperin tai maalauspohjan muodostama tyhjä tila täyttyy pala palalta, laajentumalla kuin kasvava solukko, kunnes kompositio on valmis. Ekspansion mukanaolo työskentelyssä lisää vaikeusastetta ja parantaa keskittymistä ja flow-tilan intensiteettiä.

Tyylini liittyy konstruktivismiin, vaikka suoraan en tätä tavoittele. Ilmeisesti konstruktivismi tai teosteni rakenteellisuus on mielenlaatuun ja ajatteluun liittyvä asia, jonka olen omaksunut. Lähtökohtaisesti teoksissa olevat palat ovat vain muotoja ja värejä, jotka eivät sinänsä tarkoita mitään. Mutta, koska käytän teoksissa myös esittäviä aineksia ja tekstiä sisältäviä fragmentteja, niin teosten esittävyys lisääntyy. Tässä mielessä teokseni kertovat tarinoita konstruktivismin hengessä.

(Pekka Hannula)

Näyttely on menossa

September 01, 2024 in näyttely

Näyttelyni Composition Game on parhaillaan menossa Galleria 68 (Helsinki, Hämeentie 68). Avajaiset olivat lämminhenkiset ja väkeä oli runsaasti, paikka paikoin jopa ruuhkaksi asti, niin että osa väestä seurusteli ulkona gallerian edessä. Lämmin kiitos kaikille, niin ystäville ja tutuille kuin uusille tuttavuuksille. Onnistuneet avajaiset olivat teidän ansioitanne. Ja laajemmin ajateltuna yleisö on se mikä tekee näyttelyn. Ilman yleisöä näyttely jää ikäänkuin toteutumatta, näyttelyn “malja” täyttymättä. Avajaisten antama lähtölaukaus tälle näyttelylle oli erinomainen. Ja positiivista palautetta on jo saatu.

Tervetuloa näyttelyyn, se on auki vielä kolme viikkoa 22.9. asti. Itse ole paikalla ainakin 15.9. klo 14–16:00.

Korona masentaa, luovuuden liekki lepattaa

February 10, 2021 in näyttely

Miten säilyttää motivaatio kun korona tekee yksin tapahtuvasta työskentelystä entistäkin yksinäisempää? Miten pitää masennus ulkona ateljeesta ja säilyttää usko siihen että taiteellisella työskentelyllä on merkitystä ja oma paikkansa tässä maailmassa? Miten pitää luovuuden liekki ylipäätään hengissä? Korona on laittanut taidekentän kiinni. Näytökset on peruttu ja se mikä vielä toimii, toimii rajoitetusti.

Korona on lisännyt yksinäisyyttä ja sen myötä on tulossa mielenterveysongelmia. Jo joka kolmatta suomalaista rassaa yksinäisyys. Tämä on paljon. Onneksi itselläni yksinäisyyden tunne liittyy lähinnä vain taiteeseen, työskentelyyn ateljeessa, eikä niinkään muuhun elämään. On perhe, joka ympäröi ja on sivutyö, joka, koronan takia vajaatehoisesta tyhjäkäynnistä huolimatta, rytmittää viikkoja. Tässä suhteessa asiat ovat hyvin. Voin vain kuvitella miten lohdutonta voi olla yksin asuvalla itsensätyöllistäjällä jonka koko elämä tapahtuu omassa hiljaisuudessa ja jonka koko toimeentulo on taiteesta kiinni. Jos minulla on vaikeuksia välillä hahmottaa oikeaa suuntaa taiteeni kanssa ja löytää iloa ja motivaatiota työskentelyyn, niin kuinka paljon vaikeampaa se voikaan joillekin olla?

Taiteentekemisessä pitää olla mielekkyyttä, pitää olla suunta, jonne edetä vaikka sitä välillä voikin joutua etsimään. Jos ei enää jaksa uskoa, että homma etenee ja että omalla tekemisellä on merkitystä, niin taiteelta katoaa pohja ja taiteilijuus romahtaa. Ja kun taiteilijuus on vahvasti myös identiteettikysymys ja elämäntapa niin voi hyvin olla että joillakin koko elämä romahtaa.

Taide on vahvasti uskon asia. On uskottava, luotettava siihen, että omilla teoksilla on paikka ja merkitys tässä maailmassa, että ne kannattaa tehdä. Uusi tutkimus koronan vaikutuksista taiteilijoiden työskentelyyn paljastaa että monelta on tämä usko jo loppunut. Osa taiteilijoista on siirtynyt muille aloille, mutta moni kuitenkin sinnittelee eteenpäin. Kyselytutkimus tehtiin syys-lokakuussa. Luultavasti tutkimuksen piirtämä kuva taiteilijoiden tilanteesta on alkuvuoden todellisuutta myönteisempi.

Kun masennus nakertaa ateljeen yksinäisyyttä, niin silloin ei motivaatiota kaiveta kyniä järjestämällä tai taiteellisia kokeiluja tekemällä. Tarvitaan yhteyttä ja vuorovaikutusta toisiin. On koettava, että liittyy taiteensa kautta muuhun yhteiskuntaan. Tarvitaan toivoa koronan jälkeisestä elämästä, jotta usko taiteen tekemiseen voisi säilyä.

Kuvassa on kollaasi, joka on mukana Emil Cedercreutzin museon 23.2 avautuvassa Espoolaisten taiteilijoiden ryhmänäyttelyssä. Onneksi kaikki museot ei ole kiinni. Toivo elää.

Sopivin hirteen, kollaasi, 40x40 cm, 2020

Susi näyttely Keuruulla

January 25, 2021 in näyttely

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja heti alkuun on ohjelmassa muutamia ryhmänäyttelyitä, joihin osallistun. Vein tänään työt yhteiskuljetukseen, joka pian suuntaa Keuruulle, jossa taidemuseossa järjestetään espoolaisten taiteilijoiden Susi-teemanäyttely. Keuruun museo taitaa olla suomen museoiden joukossa niitä pienimpiä. Hyvä kuitenkin että näyttely toteutuu koronasta ja rajoituksista huolimatta.

Välillä ihmettelen miksi niin monet museot ovat kiinni, vaikka lähtökohtaisesti museoissa liikutaan pienissä ryhmissä ja korona riskit ovat lähtökohtaisesti pieniä. Toisin kuin kaupoissa joissa asiakkaiden määriä ei juuri rajoiteta. Ehkä taide on ylimääräistä, kuten joku jossain totesi, ja ylimääräisestä on helpointa luopua ensin.

Pienet nuhteet Keuruun museolle huonosta tiedottamisesta. Susi-näyttelystä ei tätä blogitekstiä kirjoitettaessa vielä ollut edes mainintaa Keuruun museon omilla sivuilla. Kyllä pienikin museo voisi viestintänsä ajoissa hoitaa vaikka kuinka olisi koronaa ilmassa tai pulaa resursseista. Näyttely aukeaa jo 29.1. eli tässä Keuruu on ollut laiska. Pieni on entistäkin pienempi jos tiedotus ontuu, mutta vastaavasti, pieni voi olla suuri jos on riittävän äänekäs. Onneksi kuitenkin museoliiton sivuilta näyttely löytyy.

Näyttelyboikotti

December 17, 2020 in näyttely

Näyttelyihin liitetään glamouria ja positiivisia mielikuvia. On ihanaa kokea kauniita värejä, käyskennellä avajaisissa ja pohtia luovia oivalluksia. Julkisuudessa yleisöön päin näyttelyiden kulissit näyttävät olevan kunnossa.

Taiteilijan suunnasta, tai tarkemmin sanottuna, taiteilijan ammatin näkökulmasta katsottuna näyttelyn pitoon liittyy ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on mukava kun näyttelyiden kautta saa töitään esille, kohtaa yleisöä, saa mahdollisesti mediajulkisuutta tai kritiikin huomiota ja uuden rivin ansioluetteloon. Toisaalta näyttelyn pitäminen on taloudellinen taakka. Harva näyttely yltää edes plussalle jos kulut lasketaan oikein. Jotkut kollegat ovat kuulemma jopa ottaneet velkaa näyttelynsä kuluihin.

Suurin osa kaikista galleria näyttelyistä, joita suomen vuokravetoisessa systeemissä ja alikehittyneillä taidemarkkinoilla järjestetään, ovat taiteilijalle tappiollisia. Eikä museossa pidetty näyttely, yksin tai ryhmässä, ole sen kannattavampi. Harva museo maksaa taiteilijoille ns. museopalkkioita ja silloinkin kun jotain maksetaan, ovat summat pieniä. Vain ani harva taiteilija kykenee elämään teostensa myynnillä. Moni tekeekin jotain lisätyötä kyetäkseen ylipäätään toimimaan taiteilijana.

Taiteilija elää näyttelyiden kanssa puun ja kuoren välissä. Tai jonkinlaisessa odotuksessa. On tavallaan pakko osallistua näyttelyiden pitoon ja rakennella niiden avulla ansioluetteloa, jotta voi pitää yllä apurahatoivoa.

Näyttelyt ovat se keskeinen väline minkä avulla uraa rakennetaan. Niiden kautta taiteilija osoittaa aktiivisuuttaan ja osoittaa olevansa varteenotettava ansioitunut ehdokas apurahan saajaksi. Apurahaa tavoitellaan ja halutaan, sillä ne ovat tärkein taiteilijan toimeentuloa parantava tekijä, joka mahdollistaa täysipainoisen työskentelyn.

Moni roikkuu löysässä hirressä tai juosta kituuttelee oravanpyörässä, josta käsin rakentaa uraansa tappiollisten näyttelyiden avulla ja odottaa, että joskus pääsisi apurahoitettuun tilanteeseen ja vapaaseen taiteen tekoon. Mielestäni systeemissä on jotain pielessä kun saadakseen apurahoja on osallistuttava tappiollisten näyttelyiden pitoon omalla kustannuksellaan, jotta saa kerättyä itselleen ns. taiteellisia ansioita.

Kirjaston sivuhuoneessa tai kahvilan takaseinällä pidetty näyttely ei ole taiteellinen ansio vaan ajan haaskausta. Tätä blogitekstiä kuvittaa kuva Espoon Ison Omenan näyttelytilan näyttelystä muutaman vuoden takaa. Kyseessä on näennäisen vilkas ympäristö ja tila, joka ei kiinnosta ohikulkijoita. Tämän kaltaiset halvat tai ilmaiset ja valvomattomat (tai itse valvotut) tilat ei tuo juuri myyntiä eivätkä lisää painoarvoa ansioluetteloon.

Sanonta “artisti maksaa” on kuvataiteessa täyttä todellisuutta. Taiteilijalle epäedullisen kulurakenteen ja huonosti toimivien taidemarkkinoiden takia olen itse käytännössä luopunut omien yksityisnäyttelyiden pitämisestä. Ylevää olisi sanoa että “boikotoin” systeemiä. Mutta käytännössä “boikotillani” ei taida olla mitään merkitystä. Artisti maksaa jatkossakin.

Teosvälitystä 2020 Kaapelitehtaalla

February 23, 2020 in jälleenmyynti, näyttely, raha

Tämän vuotinen Suomen Taidegraafikot ry:n ja Kuvanveistäjäliiton yhteinen teosvälitystapahtuma TEOS 2020 Helsingin Kaapelitehtaalla lähti omalta osaltani hyvin käyntiin. HUS Taidekokoelmaan hankittiin kaksi kollaasiani. Kiitokseni kokoelman taideasiantuntijoille.

Teosvälitys on itselleni tärkeä tapahtuma, koska tilausteosten tekemiseen keskittyvänä taiteilijana pidän omia näyttelyitä todella harvoin. Viimeksi pidin Helsingissä kunnollisen gallerianäyttelyn 23 vuotta sitten Galleria Duettossa ja Espoon Kulttuurikeskuksen näyttelystäni on kulunut kohta 13 vuotta. Myös Hämeenlinnan taidemuseon 2xHannula yhteisnäyttelystä isäni Simo Hannulan kanssa on vierähtänyt aikaa pian 16 vuotta.

Osallistun lähinnä erilaisiin yhteisnäyttelyihin ja tempauksiin, joihin minulla on mahdollisuus keskittyä paremmin tilausteosten tekemisen lomassa ja joiden kulurakenne on taiteilijalle järkevä. Yksityisnäyttelyissä kulurakenne ei sitä ole ja ne ovat olleet itselleni aina tappiollisia suhteessa näyttelyyn käytettyyn työaikaan.

Teosvälitystapahtuma on niitä harvoja tilaisuuksia, joissa olen teosteni kautta yleisön kohdattavissa. Tekemäni tilausteokset tyypillisesti ilahduttavat lähinnä tilaajaa ja tämän verkostoja, harvemmin isoja joukkoja.

Itseni kaltaisille taiteilijoille TEOS 2020 teosvälitystapahtuma ja muut vastaavat (taiteilijalle lähes kuluttomat) esille laitot, kuten myös taidelainaamot, ovat tuiki tärkeitä. Väittäisin, että tämän vuotisessa tilaisuudessa on mukana useita taiteilijoita, joille TEOS 2020 jää ainoaksi esiintymiseksi tai kohtaamiseksi yleisön kanssa tänä vuonna. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun tilaisuudessa käy. Joidenkin taiteilijoiden teoksia näkee vain siellä.