Mikä on näyttelyn tarkoitus?

Mikä on näyttelyn tarkoitus? Mikä on näyttelyn tavoite? Mikä on näyttelyn tehtävä? Miksi ylipäätään pitää näyttelyitä? Nämä ovat hyviä kysymyksiä pohdittavaksi kuvataiteilijalle.

Näyttely on se keskeinen väline, jonka avulla taiteilija rakentaa uraansa. Jokaisesta näyttelystä tulee merkintä ansioluetteloon. Näyttelyn tavoitteet voivat olla esimerkiksi taloudellisia, taiteellisia tai taiteilijan tunnettavuuteen, saatuun huomioon ja yleisön kohtaamiseen liittyviä. Yleensä kaiketi kaikkia näitä toivotaan kun näyttely laitetaan pystyyn. Taiteilijan näkökulmasta onnistuneen näyttelyn cocktailissa sekoittuvat taide, talous ja yleisö sopivassa suhteessa.

Tavoitteista erityisesti taide ja talous ovat hieman ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi jos näyttelyn rakentaa tinkimättömästi taide edellä, niin tuloksena voi olla taloudellisesti tappiollinen näyttely, joka kiinnostaa joitakin kollegoita ja asiantuntijoita. Jos taas lähtee myyntimielessä miellyttämään yleisöä, niin näyttelystä voi toki tulla taloudellisesti positiivinen tulos, mutta taiteena keskinkertainen esitys, joka ei auta taiteellisen uran rakentamisessa ja apurahojen saannissa. Tämä oli nyt kärjistys. Todellisuus ei ole aina näin mustavalkoinen. Ei-kaupallinen esitys voi palkita apurahojen tai kokoelma ostojen kautta ja yleisön kosiskelu ei välttämättä myy yhtään mitään. Taiteessa kaikki sekoittuu helposti keskenään.

Fakta kuitenkin on että Suomen alikehittyneillä taidemarkkinoilla ja vuokravetoisessa galleriasysteemissä, suuri osa kaikista taidenäyttelyistä on taiteilijalle taloudellisesti huonoja. Tässä tilanteessa taiteilijan on vain toimittava ja yritettävä löytää keinot uransa (ja ansioluettelonsa) rakentamiseen näyttelyiden kautta. Moni ei keinoja löydä ja siirtyy kokonaan toiselle alalle muutaman tappiollisen näyttelyn jälkeen.

Itselläni on parhaillaan menossa näyttely Galleria 68:ssa Helsingin Hämeentiellä. Tavoitteena oli tehdä tätä näyttelyä ja galleriatilaa varten konstruktivistisia taiteellisesti korkealaatuisia kollaaseja. Tässä olen mitä ilmeisimmin onnistunut kollegoilta ja muilta näyttelyvierailta saamani palautteen perusteella. Myös taloudellisesti voin huokaista helpotuksesta. Vaikka näyttelyaikaa on vielä puolet jäljellä, niin olen jo nyt plussan puolella. Sanonta “artisti maksaa” ei tällä kertaa pidä kohdallani paikkaansa. Yleisön kohtaamista on myös myös tapahtunut hyvin – erityisesti avajaisissa, jotka olivat kenties yhdet parhaista, joita minulla on ollut.

Entä tunnettavuuteni? Paraneeko se näyttelyn myötä? Onko näyttely saanut riittävästi huomiota? Tässä on todettava että odotukseni ja toiveeni eivät ole (ainakaan vielä) täyttyneet. Kuten suuri osa taidenäyttelyistä – niin tämäkin – esiintyy medioissa vain pieniä buffeina näyttelysuosituksissa ja menovinkeissä. Laajempi huomio on jäänyt haaveeksi. Toisaalta, mikä on riittävästi? Riittävästi on aika epämääräinen käsite.

Mutta vielä ehtii. Näyttelyni Composition Game on avoinna 22.9.2024 asti. Galleria 68, Hämeentie 68, Helsinki.

Näyttely on menossa

Näyttelyni Composition Game on parhaillaan menossa Galleria 68 (Helsinki, Hämeentie 68). Avajaiset olivat lämminhenkiset ja väkeä oli runsaasti, paikka paikoin jopa ruuhkaksi asti, niin että osa väestä seurusteli ulkona gallerian edessä. Lämmin kiitos kaikille, niin ystäville ja tutuille kuin uusille tuttavuuksille. Onnistuneet avajaiset olivat teidän ansioitanne. Ja laajemmin ajateltuna yleisö on se mikä tekee näyttelyn. Ilman yleisöä näyttely jää ikäänkuin toteutumatta, näyttelyn “malja” täyttymättä. Avajaisten antama lähtölaukaus tälle näyttelylle oli erinomainen. Ja positiivista palautetta on jo saatu.

Tervetuloa näyttelyyn, se on auki vielä kolme viikkoa 22.9. asti. Itse ole paikalla ainakin 15.9. klo 14–16:00.

Taiteellista tykkäämistä

Joskus minulta on kysytty miksi en tee (vaikeasti lähestyttävien kollasien sijaan) jotain helpommin lähestyttävää. Toisin sanoen, tällä tarkoitetaan jotain sellaista mikä on paremmin myytävissä, jotain sellaista josta saa helpommin rahaa. Miksi siis en halua vaihtaa tyyliä oman (taloudellisen) etuni tähden?

Miksi siis teen teoksia, jotka eivät kutkuta laajemman yleisön makunystyröitä; teoksia, joita lähes kuka tahansa haluaisi seinälleen? Miksi teen kollaaseja, jotka kiinnostavat lähinnä pientä konstruktivistista taidetta seuraavaa ryhmää? Miksi en yritä siirtyä marginaalista taiteesta tykkäämisen keskiöön? 

Vastaus tähän kysymykseen liittyy kiinnostukseen ja motivaatioon. Jos ajatellaan asiaa taiteen kannalta, niin en usko että taiteilijan on hyvä lähteä tekemään teoksia vain yleisöä miellyttääkseen. En usko että tämä johtaa taiteellisesti hyvään lopputulokseen. Toki taloudellisesti se voi olla hyvä asia. Mutta, jos tavoitteena on löytää ja luoda jotain uutta ja taiteena kestävää, niin silloin on syytä seurata omia mieltymyksiä, sitä mikä aidosti kiinnostaa. Olla siis taiteentekijänä uskollinen itselleen. Seurata omaa polkuaan, ei muiden viitoittamaa tietä. Vähän niin kuin runoilija Aaro Hellaakoski kirjoitti: “Tietä käyden on tien vanki. Vapaa on vain umpihanki.” 

Tämän voi rinnastaa perustutkimukseen. Tieteessä perustutkimus on tutkimusta, joka pyrkii syventämään olemassa olevaa tietoa jostain asiasta. Näin tulisi olla myös taiteessa, kuten Josef Albers aikoinaan totesi: “Konstruktivismi on tutkimusta, ei ilmestyksiä.” Mielestäni taiteilijan tehtävä on pyrkiä tuomaan taiteeseen jotain uutta ja näin laajentaa ymmärrystämme taiteesta. Itselläni tämä ponnistelu tapahtuu kollaaseissa konstruktivistisen taiteen kapealla sektorilla ja taidegrafiikassa viivasyövytyksen (etsaus) puitteissa. 

Seuraava konkretismiin liittyvä näyttelyni on tulossa lähiaikoina: 29.8. – 22.9. 2024, Galleria 68, Helsingissä, Hämeentie 68.