Ateljeeta siivotessa löysin laatikon pohjalta pienen piirroksen. Se esittää koiran päätä. Yleensä piirtelen luonnoskirjoihin, mutta tämän olin tehnyt erilliselle isommalle paperille, josta olin leikannut sen irti ja heittänyt laatikkoon, jonne se unohtui pariksi vuosikymmeneksi. Koira on tuttu, mutten muista sen piirtämisestä mitään.

Kuva toi kuitenkin mieleen sen kuinka oleellista on piirtää, ylipäätään piirtää. Piirtäminen on perusasia, taiteilijan peruskunnon ylläpitoa. Se on toiminto jonka avulla pidetään ylläpidetään taiteilijuutta. Näin ainakin itselläni kun taidegraafikkona kaikki nojaa piirtämiseen. On kovin helppo laiminlyödä asia, jonka luulee jo osaavansa. Piirtäjä ei kuitenkaan ole koskaan valmis. Aina on opittavaa.

Piirtämiseen - tai oikeammin - luonnosten tekoon liittyy sudenkuoppa, johon silloin tällöin putoan. Nimittäin, jos teen liian tarkan luonnoksen teosta varten voi käydä niin, että mielenkiinto itse teoksen tekemiseen lopahtaa. Se ei enää jaksa innostaa kun asia on jo käsitelty. Siksi varsinaiset teosten luonnokset ovat minulla hyvin ylimalkaisia, joskus ne ovat vain kirjoitetussa muodossa. Yritän varoa asian liikaa käsittelyä luonnoksessa. Erityisesti tämä on selvää kollaaseissa, jotka teen täysin spontaanista jokin teema tai ajatus tekemistä ohjaamassa.

Siksi piirtämis-kuntoilua on hyvä tehdä ihan vaan piirtämisen vuoksi, omana asianaan. Piirrellä mitä tahansa esittävää ja suoraan mallista ilman sen kummempia muita tavoitteita. Sitä tuo koiran pääkin on ollut.

Laatikon pohjalta löytyi myös nopea croquis-piirros liki 30 vuoden takaa. Päivämäärän mukaan se on tehty torstaina, eli ilmeisesti olen ollut Helsingin Taiteilijaseuran piirrustusillassa galleria Katariinassa, joka tuolloin oli Pohjoisella Makasiinikadulla.

Croquis on hyvää peruskuntoilua piirtäjälle. Sitä olen tehnyt vuosien saatossa säännöllisen epäsäännöllisesti, viimeksi vuosi sitten, kunnes korona laittoi piirrustusillat kiinni. Croquis se asia, jota olen vuoden aikana erityisesti haikaillut.