Taidegrafiikan prässin telojen hoito

Aina välillä törmää kysymykseen taidegrafiikan prässin telojen hoidosta. Yleinen ongelma näyttää olevan ylemmän telan ruostuminen. Laitan tähän muutaman rivin tästä aiheesta.

Itselläni on tällä hetkellä kotimainen Hale Press M40. Aiemmin minulla oli niin ikään kotimainen Leppäsen tekemä M60, jota nykyisin valmistetaan Hale Pressin nimellä pienin parannuksin. Siitä luovuin koska isän jäljiltä käyttööni jäi Korson Rautavalun vanha ja todella painava prässi. Kevyemmästä Leppäsen koneesta oli helpompi luopua. Muutama vuosi sitten luovuin myös Korson prässistä, joka piti purkaa osiin, sillä muuten sitä ei olisi saanut ulos talosta. Ja hankin pienemmän M40 mallin.

Hale Pressin painotelat ovat terästä ja ne on tehty ainesputkesta, jonka seinämän paksuus on 14–30mm vaihdellen painokoneen mallin mukaan. Putkien päissä on laipat, joiden läpi kulkee yhtenäinen akseli. Koska teloja ei ole käsitelty ruostetta vastaan, ne ovat herkkiä ruostumaan.

Valmistaja suosittelee hoitoaineeksi Wurthin ruostumattoman teräksen hoitoainetta ja ruostetta estävää käsittelyä, jos prässi on kauan käyttämättä. Itse olen pyyhkinyt telat liuottimella vedostuksen jälkeen. Ja sipaissut öljyä pintaan kun grafiikan teko on jäänyt tauolle. Ja kun grafiikan teko taas alkaa, niin pyyhkäsen telat puhtaaksi. Jokaisen työpäivän päivän päätteeksi löysään puristuksen, otan huovat pois ja pyyhin telat. Tärkeää on ettei jätä kosteaa huopaa puristukseen telan alle.

Ajan kanssa näihin teloihin tulee väkisinkin pientä pintaruostetta ja värijälkiä. Niitä on aika vaikea välttää. Ne eivät sinänsä vaikuta vedostamisen laatuun. Vaikka käytössä olisi sellainen painokone, jossa telat olisi niklattu tai muuten käsitelty ruostetta vastaan tai tehty kokonaan ruostumattomasta teräksestä, niin teloja kannattaa aina hoitaa ja pitää ne mahdollisimman puhtaana. Puhtaat telat pitävät myös huovat puhtaina ja varmistavat osaltaan laadukkaan vedostuksen.

Metalligrafiikan painoprässin huovat

Välillä törmään kysymykseen taidegrafiikan painokoneen, prässin huovista. Siihen, pitäisikö niitä olla useampia vai riittääkö vain yksi huopa? Huopaan liittyviä käytäntöjä on ilmeisen monia ja taidegraafikoilla on omat mieltymyksensä.

Vedostamisen perinne, joka välittyy alan kirjallisuudessa, on tässä kuitenkin yksiselitteinen. Syväpainoa kun vedostetaan, prässissä on useampia eripaksuisia ja laatuisia huopia. Eichenbergin[1] The Art of the Print opuksessa puhutaan taidegraafikoiden vaihtelevista mieltymyksistä 3-5 huopakerroksen välillä. Tämä kirjan mukaan peruskäytäntö on latoa huovat niin, että tihein ohut 1/16 tuumainen jää alimmaksi laattaa vasten ja huokoisemmat tulevat 1/8 ja 1/4 päälle. Yhdistelmiä vaihdellaan hieman eri tekniikoiden ja painopaperien mukaan.

Tuulikki Pietilän[2] mukaan huopia ”on oltava vähintään 2-3, mielellään useampia.” Lähimmäksi levyä Pietilä sijoittaa ohuen ja joustavan ”hiushuovan”. Pietilä on ilmeisesti omaksunut kantansa Taidegrafiikan menettelytapoja kirjasta,[3] jossa suositellaan yhtä paksumpaa ja kolmea neljää erivahvuista ohutta ”joutsenennahkaa”.

Tässä on ilmeisesti kaksi koulukuntaa, sillä suomalaisen taidegrafiikan kehittäjän Aukusti Tuhkan kirjassa[4] puhutaan vain ”painohuovasta”. Myös kirjan painamisen kaaviokuvassa on selkeästi yksi huopa. Ilmeisesti Tuhkan ateljeessa myös vedostettiin yhdellä huovalla, sillä isäni, joka työskenteli Tuhkan pajassa ja oli myös Tuhkan kirjassa vedostuksen mannekiinina, käytti yhtä huopaa viivasyövytysten vedostuksessa. Viime vaiheessa huopa oli aika paksu, lähes 10mm, mikä aiheutti Korson valuraudan prässin liukulaakereille ongelmia, koska paksu huopa vaati kovan puristuksen.

Itse en ole pitänyt yhdestä paksusta huovasta. Oma huopamakuni on Tuula Lehtisen Metalligrafiikka kirjan mukainen[5], jossa levyä lähinnä on 2mm tiivis huopa ja päällä 3mm pehmeämpi. Ehkä tämä on hyvä keskitie yhden ja kolmesta viiteen välillä. Ainakin etsausten kanssa tämä toimii hyvin.

Kirjallisuudesta ei löydy tietoa miksi huopia on ryhdytty käyttämään kerroksina. Mihin kerroksellinen huopakäytäntö perustuu?

[1] Eichenberg, F. 1976. The Art of the Print. Masterpieces – History – Techniques. 3rd edition. New York, USA: Harry N. Abrams, Inc., Publishers. 300-301 s.

[2] Pietilä, T. 1978. Metalligrafiikka. Jyväskylä: Luova Grafiikka ry. 108 s.

[3] Sallberg, H. 1937. Taidegrafiikan menettelytapoja. Suom. Erkki Kulovesi. Helsinki: Suomen Graafilliset taiteilijat ry. 57 s.

[4] Tuhka, A. 1957. Taidegrafiikka. Porvoo, Helsinki: WSOY. 38, 47 s.

[5] Lehtinen, T. 1992. Metalligrafiikka. Helsinki ja Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Taide ja Luova Grafiikka ry. 102 s.

Blogi RSS

Grafiikan prässi

Niin kuin auringon ilmestyminen talven pimeyden jälkeen saa mielen hymyilemään, niin myös hartaasti odotetun uuden etsausprässin saapuminen piristi päivää. Hyvin se oli pakattu.

Ensimmäinen prässini oli Leppäsen tekemä. Sen myin kun isän jäljiltä minulle jäi myös Korson valurautainen malli, joka oli hankalan sijoituspaikkansa takia helpompi pitää. Jokin aika sitten päätin kuitenkin luopua myös siitä, sen epäkäytännöllisyyden, raskaan rakenteen ja edessä olevien korjausten takia.

Uusi prässi on näppärän oloinen pyörillä olevalla jalustalla liikuteltava Halepress, joka on jatkanut Leppäsen prässien valmistamista. Telan leveys 40 cm mikä varmaan riittää minulle, kun suuri osa grafiikastani on pienikokoista. Mietin aika kauan jatkanko 60 cm telan leveydellä, kuten aiemmissa prässeissä. Pienempi koko ja helppo liikuteltavuus kuitenkin käänsivät valintani M40 malliin.

Kun laatat ovat pieniä, ovat paperitkin pieniä. Työpöytien pinta-alaa ei tarvita niin paljon, eikä happoallas ja levyjen puhdistuspaikka vaadi liikoja tiloja. Kaikki pysyy kompaktina ja mahtuu normaaliin työtilaan, jossa teen muutakin kuin taidegrafiikkaa.

Mukava nähdä miten prässi käytännössä toimii. Heti kun saan sen kasaan, huovat muokattua ja vähän testilaattaa vedostettua, pääsenkin tositoimiin pienen tilaustyön tekemisen kanssa.

Siirtelin prässin osissa ateljeehen kottikärryllä.

Prässi on tässä käyttövalmiina. Käyttö alkaa uusien huopien muokkaamisella. Eli huopia ajellaan telojen läpi, jotta ne muokkaantuvat vedostamista varten.

Blogi RSS