Välillä törmään kysymykseen taidegrafiikan painokoneen, prässin huovista. Siihen, pitäisikö niitä olla useampia vai riittääkö vain yksi huopa? Huopaan liittyviä käytäntöjä on ilmeisen monia ja taidegraafikoilla on omat mieltymyksensä.
Vedostamisen perinne, joka välittyy alan kirjallisuudessa, on tässä kuitenkin yksiselitteinen. Syväpainoa kun vedostetaan, prässissä on useampia eripaksuisia ja laatuisia huopia. Eichenbergin[1] The Art of the Print opuksessa puhutaan taidegraafikoiden vaihtelevista mieltymyksistä 3-5 huopakerroksen välillä. Tämä kirjan mukaan peruskäytäntö on latoa huovat niin, että tihein ohut 1/16 tuumainen jää alimmaksi laattaa vasten ja huokoisemmat tulevat 1/8 ja 1/4 päälle. Yhdistelmiä vaihdellaan hieman eri tekniikoiden ja painopaperien mukaan.
Tuulikki Pietilän[2] mukaan huopia ”on oltava vähintään 2-3, mielellään useampia.” Lähimmäksi levyä Pietilä sijoittaa ohuen ja joustavan ”hiushuovan”. Pietilä on ilmeisesti omaksunut kantansa Taidegrafiikan menettelytapoja kirjasta,[3] jossa suositellaan yhtä paksumpaa ja kolmea neljää erivahvuista ohutta ”joutsenennahkaa”.
Tässä on ilmeisesti kaksi koulukuntaa, sillä suomalaisen taidegrafiikan kehittäjän Aukusti Tuhkan kirjassa[4] puhutaan vain ”painohuovasta”. Myös kirjan painamisen kaaviokuvassa on selkeästi yksi huopa. Ilmeisesti Tuhkan ateljeessa myös vedostettiin yhdellä huovalla, sillä isäni, joka työskenteli Tuhkan pajassa ja oli myös Tuhkan kirjassa vedostuksen mannekiinina, käytti yhtä huopaa viivasyövytysten vedostuksessa. Viime vaiheessa huopa oli aika paksu, lähes 10mm, mikä aiheutti Korson valuraudan prässin liukulaakereille ongelmia, koska paksu huopa vaati kovan puristuksen.
Itse en ole pitänyt yhdestä paksusta huovasta. Oma huopamakuni on Tuula Lehtisen Metalligrafiikka kirjan mukainen[5], jossa levyä lähinnä on 2mm tiivis huopa ja päällä 3mm pehmeämpi. Ehkä tämä on hyvä keskitie yhden ja kolmesta viiteen välillä. Ainakin etsausten kanssa tämä toimii hyvin.
Kirjallisuudesta ei löydy tietoa miksi huopia on ryhdytty käyttämään kerroksina. Mihin kerroksellinen huopakäytäntö perustuu?
[1] Eichenberg, F. 1976. The Art of the Print. Masterpieces – History – Techniques. 3rd edition. New York, USA: Harry N. Abrams, Inc., Publishers. 300-301 s.
[2] Pietilä, T. 1978. Metalligrafiikka. Jyväskylä: Luova Grafiikka ry. 108 s.
[3] Sallberg, H. 1937. Taidegrafiikan menettelytapoja. Suom. Erkki Kulovesi. Helsinki: Suomen Graafilliset taiteilijat ry. 57 s.
[4] Tuhka, A. 1957. Taidegrafiikka. Porvoo, Helsinki: WSOY. 38, 47 s.
[5] Lehtinen, T. 1992. Metalligrafiikka. Helsinki ja Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Taide ja Luova Grafiikka ry. 102 s.