Eri grafiikan lajeille on omat kuhunkin tekniikkaan sopivat painopaperinsa. Oma paperimakuni on melko urautunut. Matkan varrella olen kyllä kokeillut monenlaisia laatuja ja eri maiden valmistajien tuotteita, mutta aina vaan palaan saksalaisen 1500-luvulla perustetun Hahnemülen 300g luonnonvalkoiseen pehmeään ja PH-neutraaliin syväpainopaperiin, joka toistaa hyvin laatan hennotkin viivat. Toisin haittana tässä on myös epäpuhtauksien toistumiset, mikä on välillä pieni riesa vedostettaessa. (Jos arvostaa paperin puhdasta valkoista, kannattaa valita jokin toinen paperivaihtoehto.)
Se on valintani myös siksi, että isän jäljiltä minulle jäi sitä runsas läjä. Kun isän isommat laatat olivat usein juuri tietyn kokoisia, joutui hän leikkaamaan paperista reilun suikaleen pois. Nämä suikaleet hän laittoi talteen ja vuosikymmenten saatossa suikalepaketteja kertyi nurkkiin ja varastohyllyjen ylisille. Sieltä ne ovat sitten päätyneet minulle. Luultavasti en muutamaan vuosikymmeneen joudu ostamaan painopaperia, jos pitäydyn pienikokoisissa töissä.
Kun vedostan, ovat kostutetut paperit prässin lähellä olevan laatikoston päällä muoviin käärittynä lasilevyn alla. Tapanani on pitää lähistöllä sumutinpulloa (jos kosteutta tarvitaan lisää) sekä paperilappuja ja veistä, joilla varmistan puhtaat nurkat kun tartun paperiin etsausvärin tahraamin sormin. Lähistöllä on myös imupaperia tai puhdasta froteeta, joiden avulla poistan paperista liian veden, jos siihen on tarvetta. Vedostuksen aikana pidän lasin pois ja paperinipun paljaana. Kun pidän tauon, käärin paperit takaisin muoviin ja laitan ne lasin alle odottamaan homman jatkumista.
Kysymys siitä mikä paperilaatu olisi paras ja kaunein, on kovin vaikeasti ratkaistavissa. Asiahan on henkilökohtaisesta mausta riippuvainen, se mikä yhden mielestä on hyvää, ei kelpaa toiselle. (Harald Sallberg)
