Kulttuurialoilla menee nyt huonosti. Työtä ja toimeentuloa on kadonnut kentältä satojen miljoonien edestä, kuten yle äskettäin uutisoi. Kuvataiteilijat, kirjailijat ja muut jotka tekevät itsenäisesti luovaa työtä omissa kammioissaan ovat hieman toisenlaisessa tilanteessa kuin monet keikkatyöstä tekevät, joilta työt ovat kokonaan loppuneet. Vapaa taiteilija, joka valmistaa teoksia voi ainakin yrittää ajatella koronaa positiivisen kautta. Ateljeen keväisen valon odotuksessa on mahdollista tehdä teoksia tulevaisuutta ajatellen, tuleviin näyttelyihin ja kauppiaille myyntiin.
Yritän asennoitua koronarajoituksiin tilaisuutena rauhoittua luovan työn ääreen. Taiteen tekeminen toimii tässä minulla henkireikänä, terapiana, joka auttaa sietämään jo hieman ikävän tuntuista todellisuutta. Nyt kun työn alla ei itselläni ole tilaustöitä niin voin keskittyä rauhassa vapaaseen taiteiluun. Eli tehdä teoksia mistä aiheesta huvittaa.
On myös mahdollista tehdä erinäisiä puhdetöitä, kuten painolaattojen valmistelua, eli leikkaamista, reunojen viilausta ja hiontaa. Nyt on aikaa myös tankata luovuuden akkuja vaikkapa lukemalla ne pinoon kertyneet mielenkiintoiset kirjat, joita ei – syystä tai toisesta – ole “ehtinyt” aiemmin lukea.
Käytän korona-aikaa myös taidekirjojen pläräilyyn ja käyn läpi vanhoja luonnoskirjoja, joista etsin jatkojalostukseen sopivia puolinaisia ideoita. Lisäksi otan aikaa uusien aiheiden ideointiin ja omissa ajatuksissa viipyilyyn ja joutilaana oloon. Yritän pitää koronauutiset ja -ajatukset ateljeesta ulkona. Koko ajan tämä ei onnistu, kun uutisointi kaikilla tasoilla on niin läpitunkevaa. Ihan sama minkä kanavan avaa niin johan sieltä koronaa pukkaa. Mutta suunta on kuitenkin nyt selkeä. Kohti valoa, kohti kevättä ja uusia teoksia. Pois koronan varjosta.