painolaatta
YouTubessa löytyy sarja videoita, joilla kerron taidegrafiikan eri työvaiheista etsauksen näkökulmasta. Alla oleva video painolaatan reunojen muokkaamisesta on sarjan ensimmäinen.
Ajatuksena on täydentää sarjaa pikkuhiljaa niin, että taidegrafiikan tekeminen – etsauksen tekniikka – tulee esitellyksi kattavasti. Pyrin pitämään videot lyhyinä sekä aihepiirit ja työvaiheet selkeästi eroteltuina.
Taidegrafiikan tekeminen on usein melko monivaiheista ja laatan piirtäminen tai muu työstäminen voi olla hyvin työlästä. Siksi graafikot käyttävät – tai ainakin itse käytän kotikutoisilla ratkaisuja eri työvaiheita helpottamaan. Ensimmäisessä kuvassa on riviin vierekkäin juotettuja neuloja, neulalevyjä, joiden avulla on nopeampi rakentaa (varsinkin isoon painolaattaan) ristiin rastiin kulkevien viivastojen avulla mustaa pintaa. Yhdellä piikillä mustan pinnan kasaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja vie aikaa.
Yhden piikin käyttö on kuitenkin usein palkitsevaa, jos vain jaksaa uurastaa erisuuntaisten viivastojen parissa kunnes musta on riittävän mustaa. Mielestäni neulalevyn käytön on oltava harkittua, sillä täsmälleen samansuuntaiset runsaat viivat voivat vaikuttaa hieman mekaanisilta ja työ menettää sen myötä elävyyttään.
Toisessa kuvassa on taiteilijan mallinuken jalustasta ja sen piikistä väännetty teline tamponia varten. Tamponi (tampooni) on tattimainen työkalu, hierrin, jota käytän lähinnä pohjustuksen tekemiseen. Telineen tein vain siksi että muuten tamponia oli vaikea saada sopivasti roikkumaan lämpölevyn lähelle. Myös tamponit teen aina itse säämiskästä, jonka alla on pala vanhaa painoprässin huopaa ja pehmikkeitä.
Käytän grafiikan kuparisten painolaattojen syövyttämiseen rautakloridia. Tila jossa syövyttäminen tapahtuu on kellarissa, joka on tavanomaista viileämpi näin talviaikaan. Kun lämpötila laskee 16–17 asteeseen, hapon teho katoaa. Happo ”puree” laattaa parhaiten kun lämpötila on selvästi yli 20 astetta. Tämä on ollut minulle ongelma talvella, jota olen ratkonut lämmittämällä happoa lämpölevyllä tai pitämällä hapon säilytyspulloa lämpimässä paikassa.
Nykyinen ratkaisuni on kuitenkin parempi. Olen sijoittanut pienen sähköpatterin suoraan happoaltaan alle hyllylle. Patteri on aavistuksen liian korkea, mutta rautalangalle kallelleen viritettynä se pitää hapon tasaisesti sopivassa lämpötilassa.
Kannellisen ison happoaltaan sisällä minulla on pienempi allas, jonka käyttö on mielekkäämpää pienien laattojen kanssa. Sen vieressä on vesiallas, jonne plumpsautan syövytetyt laatat ”esipesuun”. Tällä vältän sotkut lavuaarissa. Rautakloridi on myrkytöntä ja sopii hyvin kodin yhteydessä oleviin ateljeetiloihin. Siksi se on paras happo minulle. Se on kuitenkin harmillisen sotkevaa ainetta. Jos jonnekin pisaroita lentää niin siinä ne sitten ovat. Vesialtaan käyttö on minulla työskentelyn kautta muodostunut tapa. jolla torjun tuota harmia.
