Piipahdin Porvoon tuomiokirkossa. Ja kas kummaa, korkealla pilarissa on kuva yksisarvisesta. Mitä ihmettä se kirkossa tekee? Sehän on vanha taruolento, josta on kerrottu antiikin kreikan ajoista lähtien. Taruolennon synnyn taustalla löytyy mitä ilmeisimmin kuvaukset Intiansarvikuonosta Rhinoceros unicornis, joka kertomusten kuulijoiden mielikuvituksessa on muuntunut hevosen tai vuohen kaltaiseksi olennoksi sorkkineen. Sarvikuonon sarven lailla, myös yksisarvisen sarven uskottiin toimivan potenssilääkkeenä ja sisältävän parantavia ja maagisia ominaisuuksia.
Kristillisessä keskiaikaisessa yksisarvi-intoilussa tämä puhtauden, hyvyyden ja viattomuuden vertauskuva siirtyi Jeesuksen symboliksi. Olento viihtyi erityisesti naisten, neitsyiden parissa, joiden se antoi koskettaa itseään, ja joiden kanssa se kykeni kommunikoimaan telepaattisesti. Kirkollisessa kontekstissa Yksisarvinen esiintyykin yleensä Neitsyt Marian kanssa.
Monista kirkoissa – kuten vaikkapa Westminster Abbeyssa, jossa hiljattain Englannin kuningasta kruunattiin – sarvivalaan sarvesta tehdyt yksisarvis-väärennökset on siirretty pois silmistä museoihin ja yksisarviset ovat kadonneet muutenkin kristillisestä kuvastosta.
Onneksi kuitenkin joitakin yksisarvisia on säilynyt muistuttamaan keskiaikaisesta ajattelusta ja kristillisestä perinnöstä. Suomessa outo taruolento tökkää mukavasti sarvellaan satunnaista kulkijaa silmään Porvoon lisäksi myös Pyhämaan ja Hattulan kirkoissa.