Aluksi luulin ettei korona vaikuta mielialaani. Tuumasin että näin taiteilijana olen tottunut yksin työskentelyyn, ja oli koronoita tai ei, homma on periaatteessa yhtä ja samaa. Sen kun vaan vetää ateljeen oven kiinni ja puuhailee niin kuin aina ennenkin. Olen kuitenkin ollut väärässä.
Korona huolestuttaa ja koskettaa läheisiä ja tuttuja. Siitä puhutaan kotona ja joka tuutissa uutisista someen. Ateljeessakin tulee koronaa podcasteista, joiden suurkuluttaja olen. Korona on kaupassa, jossa piirakat on pakattu yksittäin tai kaksittain pusseihin. Ihmiset oudosti kiertelevät toisiaan. Kassoilla pidetään turvavälit ja joillakin asiakkailla kumikäsineet.
Kun olin tällä viikolla sivutyössä seurani oli vain seinäkello. Omituista. Yhä useammilla ulkona liikkuvilla on suojamaskit. Mukavilla ulkoilupoluilla on epätavallista ruuhkaa ja ojaan asti vastaantulijoita karttavia poukkoilijoita.
Mielialan parantamiseksi olen vähentänyt somea ja uutisten seurantaa ja vaihdoin podcastit musiikkiin. Olen pitänyt päiväkirjaa totuttua ahkerammin, miettinyt ideoita, kuunnellut hiljaisuutta, halinut vaimoa ja rapsutellut koiraa.
Koronahypetys on kuitenkin niin kattavaa, että viruksen ajattelematta jättäminen on vaikeaa. Aivan kuin koko maailma olisi löytänyt uuden tietoisuuden, koronatietoisuuden tason. Koronatietoisuus on nyt todella läpitunkevaa. Vaikka asiaa yrittää olla ajattelematta, siellä se virus kuitenkin on heti valmiina tarttumaan tajuntaan.
Tämä herättää kysymyksen. Jos koronan laajamittaisella rummuttamisella on mahdollista rakentaa uusi tietoisuuden taso, niin ehkä tämä onnistuisi myös jonkin rakentavamman asian suhteen suhteen? Vaikkapa rakkauden tai oikeudenmukaisuuden. Mieluummin olisin rakkaustietoisuuden läpitunkevassa todellisuudessa kuin tässä missä nyt elämme. Miltähän tuntuisi elää maailmassa, jossa vallitsisi syvä tietoisuus rakkaudesta?
No, vaikka tää on utopiaa, taivas tai ajatusleikki, niin fakta on, että inhimillinen todellisuus, jossa kulloinkin elämme, luodaan aika pitkälle pelkästään puheella ja mielikuvilla. Seuraavaksi varmaan siirrymme lama-kurjimus-tietoisuuteen tai kulutusjuhlat-ovat-ohi-tietoisuuteen tai vanhaan kilpailevien tietoisuuksien tilanteeseen, jossa ollaan erimielisiä kaikesta tärkeästä.