Kuinka kauan idea hautuu alitajunnassa ennen kuin se tulee näkyväksi? Tai miten idea näkyy aiemmassa tekemisessä ennen kuin se muokkautuu valmiiksi? Löysin laatikon pohjalta muutaman luonnoksen, jotka olen päivännyt helmikuulle 2004.
Ne selvästi sukua meditatiivisille piirroksille, joita ryhdyin tekemään vasta viisi vuotta myöhemmin. Tuolloin olin taloudellisessa ahdingossa kun taantuman takia taiteen myynti sakkasi ja tekemisestä katosi ilo. Lähdin etsimään uutta alkua tekemällä jotain mahdollisimman yksinkertaista ja mieltä rauhoittavaa, ihan vaan tekemisen itsensä vuoksi. Ja ryhdyin etsimään jonkinlaista piirtämisen alkutilaa, jossa iloitaan siitä kun kynästä jää jälki paperille. Annoin itselleni terapiaa piirtäen. Näin syntyivät ensimmäiset meditatiiviset piirrokset.
Luulin että teosten muotokieli syntyi tuossa puristuksessa, mutta ilmeisesti uusien asioiden syntyminen onkin vain jatkumoa, evoluutiota, jossa kaikki se mitä on aiemmin tehnyt pohjustaa ja ohjaa uutta toimintaa. Melko nopeasti meditatiivinen työskentely selkiintyi ekspansio käsitteen ympärille ja syntyi ekspandismi (expandism) ajatus piirrosalueen täyttämisestä, viivojen ekspansiosta, levittäytymisestä, paperille. Mutta ilmeisesti tämäkin ajatus – paperin täyttäminen järjestelmällisesti viivoilla – oli jo muhinut alitajunnassani pitkään.
Jo 30-vuotta sitten raaputtelin pieniä ruudukoita kuivaneulalla kuparilaaralle tehdäkseni pesäeron isäni viiva-tyyliin etsimällä “struktuureja” oman taidegrafiikan tekemiseni perustaksi. Ekspansion ajatus on jo noissa ruudukoissa läsnä. Ajatus on myös osa etsaus tyyliäni, vaikka aihe on esittävä, kun piirrän painolaattoja alue kerrallaan niitä “struktuureilla” täytellen. Meditatiivisten piirrosten “löytyminen” ei ollutkaan mikään puun takaan putkahtanut uusi asia, vaan omaan henkilöhistoriaani liittyvä luonnollinen askel, jonka otin kun aika oli kypsä.
Joskus kuitenkin mietin, voiko jokin tärkeä askel jäädä syystä tai toisesta ottamatta? Vai meneekö ura niinkuin pitääkin? Tosiasia lienee, että paljon jää luovuutta oraalle, noin yleisesti ottaen. Osa taiteilijoista vaihtaa hyvän alun jälkeen alaa. Ja osa omana aikanaan väärinymmärretyistä taiteilijoista eivät löydä ymmärtäjiä myöhemminkään.
