Jalmari Ruokokosken koevedos, jossa normaalin KV merkinnän lisäksi on outo merkintä AV. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi “alustavaa vedosta” tai asiaan sekoittuu ruotsin kieli, “avdrag” (vedos, koevedos). Tai kyseessä on vedostajan oma merkintä, jolla hän on erottanut eri koevedokset toisistaan. Oli miten oli, niin suomalainen taidegrafiikan teko oli reilu sata vuotta sitten ns. lapsen kengissään ja vedostamisen käytäntöjä ja merkitsemisen tapoja vasta opeteltiin. Taidegrafiikan tekeminen alkoi Suomessa hapuillen 1890-luvulla. Akseli Gallen-Kallelan puupiirrosta Kalman kukka vuodelta 1895 pidetään suomalaisen taidegrafiikan tekemisen lähtöpisteenä.
Tätä Aune Mikkosen grafiikan teosta on ensin otettu 10 vedoksen sarja, joka on merkattu roomalaisella numerolla (I 10) jonka jälkeen on otettu toinen 10 vedoksen sarja (II 10). Tämä kuvassa oleva vedos on kolmannen (III) sarjan 8/10 vedos. Eli 28 vedos. Selkeyden vuoksi mielestäni tämä ei ole suositeltava käytäntö. Selkeämpää on määritellä sarja lähtökohtaisesti riittävän suureksi.
Tunnetun Giovanni Battista Piranesin poika Francesco Cavalier Piranesi jatkoi vedosten ottamista isänsä painolaatoilta ja kaiversi oman nimensä laatan reunaan. Tekijänoikeuksia ei tuolloin vielä mietitty. Vanhemmassa grafiikassa taiteilijan nimi on tyypillisesti kaiverrettu painolaattaan ja yksittäisistä vedoksista löytyvät nimikirjaimet ja leimat liittyvät yleensä keräilijään tai vedoksen omistajaan. Piranesin grafiikka liittyy (yläluokkaisen) matkailun syntyyn, 1700-luvun arkeologisten kaivausten myötä syntyneeseen antiikki-innostukseen ja Roomaan yleisen kiinnostuksen kohteena. Ne ovat oikeastaan suurina määrinä levinneitä “matkamuistoja” tähän tarpeeseen.
Tanskassa tavattu ET. (Eget Tryk) merkintä, joka tarkoittaa taiteilijan itsensä vedostamaa teosta Tpl’a merkinnän tavoin. Käytännössä ET. merkintä sekoittuu uniikkivedokseen, kun numerointi puuttuu. ET. merkintää näkee usein juuri näin käytettynä – ilman numerointia – ilmaisemassa jotain yksilöllistä ja taiteilijan itsensä vedostamaa. Kuvassa teoksen uniikki luonne on saatu aikaan painopaperia repimällä. Mielestäni teoksen uniikki luonne tulisi saada aikaan painolaatan avulla, ei painopaperia repimällä.
Albert Edelfeltin pienessä etsauksessa (Katu Goslarissa, Harzissa) vuodelta 1902 merkintöjen käyttö ei ole vielä vakiintunut. Teoksen ja tekijän nimien sijoittelu ei mahdu kuvan alle.
Ruotsalaisen Alex Österbergin etsauksessa on tekijän nimi syövytetty painolaattaan ja teoksen nimi “Strandparti” on sijoitettu kuvan alle vasemmalle.
Slovakialaisen Albín Brunovskýn numeroimaton omistuskirjoituksella varustettu taiteilijasarjan vedos, jonka nimikirjoitusta on hankala tulkita. Omistuskirjoitukset ja liian isokokoiset merkinnät aiheuttavat usein (esteettisiä) ongelmia teoksen kehystyksessä, kehyspahvin aukon määrittelyssä.
Tässä Aukusti Tuhkan tekemästä litografiasta löytyy erikoinen 1941 - (T-.K.G.18) merkintä. Merkintä ei liity taidegrafiikkaan vaan puolustusvoimien tiedotustoimintaan. Aukusti Tuhka palveli TK-komppaniassa ns. TK-miehenä piirtäen ja tehden litografioita. Wikipedian lähteen mukaan TK G18 olisi ollut Tuhkan koodinimi tiedotuskomppaniassa. Sotamuseon kokelmista löytyy useita vastaavasti merkattuja Tuhkan teoksia, mutta heidän kokoelmatiedoistaan ei löydy merkinnälle selitystä. Mitä todennäköisimmin kyse on taiteilijan koodinimestä. Pisteillä ja väliviivalla ei ole tässä sen kummempaa merkitystä.
Gustave Dorén tunnetuissa raamattuaiheisissa puukaiverruksissa löytyvät myös kaivertamisen suorittaneiden työpajojen tai käsityöläisten nimet, kuten tässä Alexandre Hurel. Vaikka esimerkissä on kyse kirjankuvittamisesta, niin käytäntö on yksittäin liikkuvissa vedoksissa sama. Taidegrafiikan menetelmät ovat usein vanhentuneita kirjapainotekniikoita, jotka taiteilijat ovat ottaneet käyttöönsä. Kirjapaino ja julkaisutoiminta heijastelevat taidegrafiikan käytäntöjen taustalla.
Rembrandtin omakuvasta tehty faksimile. Faksimile on näköispainos, kopio, jossa voidaan toistaa myös painolaatan painauma ja paperin vanha olemus, mikä on hämäävää. Kuvassa oleva väriero paperissa johtuu aiemmasta kehystyksestä, kehyspahvin aukosta ja valon vaikutuksesta paperiin. Rembrandtin signeeraus on ajelle tyypillisesti painolaatassa.
Usein faksimile “vedoksen” takaa löytyy merkintä, leima, mikä kertoo kuvan laadun. Yleensä takaa löytyy myös numero. Faksimilet ovat numeroituja.
Taiteilijasarjan vedos. Usein käytännössä E.A. merkintä muuttuu muotoon EA ilman pisteitä. Myös E/A on mahdollinen. Lisää Hannulan taidegrafiikkaa.
Monesti “grafiikkaa” muistuttavan painokuvan laatu selviää kuvaa tutkimalla. Kuvan yläreunassa selvästi kerrotaan, että kyseessä on kopio.
William Hogarthin tunnetusta teoksesta tehty painokuva, jonka alle kustantaja on lisännyt mm. oman mainoksensa ja muuta tietoa. Varsinainen painokuva on kiinnitetty isompaan sitä kehystävään paperiin, joka on huonompaa laadustaan. Siksi reunojen paperi on eriväristä, kellastunutta.