ETSAUS eli VIIVASYÖVYTYS

Viivasyövytys eli etsaus (vanha nimitys radeeraus) on taidegrafiikan, metalligrafiikan syväpainomenetelmä, jossa pohjustusaineella päällystetylle kuparilaatalle piirretään kuva, joka syövytetään hapon avulla laatalle. Syövytetyt viivat muodostavat uria, joihin painoväri vedostettaessa jää ja siirtyy paperille peilikuvana.

Tekniikan kehitysen ensiaskeleet nähtiin keskiajalla aseseppien ja koristekaivertajien parissa, jotka ryhtyivät ottamaan vedoksia aseisiin ja muihin esineisiin kaiverretuista ja syövytetyistä kuviosta. Etsauksen keksijä luultavasti on saksalainen Daniel Hopfer (n. 1470-1536), joka siirtyi taidegrafiikan pariin kokeillessaan vedosten ottamista kaivertamistaan vaakunasyövytyksistä.

Tekniikan ensimmäisistä taitajista mainittakoon Albrecht Dürer (1471-1528), joka oli yksi renessanssin suurista mestareista. Ensimmäinen päivätty vedos on vuodelta 1513, tekijänä Urs Graf. Ranskalainen Jacques Callot (1592-1635) taas otti etsauksissaan ensimmäisenä käyttöön asteittain tapahtuvan syövytyksen. Tekniikka on kulkenut kehittyen läpi vuosisatojen ja säilynyt elinvoimaisena nykyaikaan asti.

Viivasyövytys on ennen kaikkea viivan ts. piirtämisen taidetta sekä taiteen käsityöläisyyden arvostamista. Pienistä viivoista on mahdollista rakentaa kokonaisia maailmoita ja kertoa monia mielenkiintoisia tarinoita. Taidegrafiikan juuret lepäävät vahvasti kirjan kuvittamisen perinteessä, jota arvostan suuresti. Rembrantin, Piranesin ja oman isäni Simo Hannulan viitoittamaa tietä on ollut hyvä kulkea. Tätä perintöä haluan omalta osaltani olla edelleen säilyttämässä. Kaikki teokseni ovat itse vedostamaani originaaligrafiikkaa.